— Takaisin, Klase! Takaisin poika! Takaisin sanon sulle, Lauri, ja ellet tottele, niin eipä sua auta maisterin, ei papin nimet. Niin kauvan kuin asut isäsi huoneessa, olet sinä hänen käskynalaisensa, ja sinä tottelet… muuten!
Lauri peräytyi askeleen, kääntyi ja silmäili isäänsä ikäänkuin hän ei olisi konnaan uskonut.
Gudmund mestari otti työkalut ja nousi tikapuita ylös. Muutaman tuokion päästä putosi soittokello maahan. Rautakannatin ja suojuskatto tulivat saman tien perään.
Rouva Margareeta, joka akkunasta katseli tapausta, istui kalmankalpeana tuolissaan, kun Lauri tuli hänen luoksensa.
Isä meni maalarimajaan. Hänen vapisi joka jäsen, ja tuntikausiin hänen oli mahdoton pitää sivellintä kädessään.
XVI.
VIIMEINEN ILTAVAHTIKÄVELY.
Gudmund ja Margit saattoivat seuraavana lauantai-iltana Gunnar Svantenpoikaa Talavidiin, jonne hänen oli määrä jäädä sunnuntaiksi Birgitin luo. Fabbe odotti heitä veräjällä. Hän vei Gudmundin majatalon vähäiseen pajaan, näyttääkseen tälle, kuinka taitavasti hän vähin varoin oli pannut sen kuntoon, ja arveli että mestari voisi muuttaa sinne nielloverstaansa suvikuukausiksi. Silloin tahtoi Fabbe supistaa kulkurielämänsä neljäntoista päivän mittaan. Pajasta vei hän mestarin talliin ja näytti hänelle siellä Smoolannin hevosen, nuoren ja somamuotoisen, mutta muuten samaa näköä kuin sen rodun hevoset. — Mestari, hän sanoi, tämä on se hevonen. Tulin silloin Slatten luota. Ei haluta minua käydä uudestaan siellä. Joka jäseneni tärisi, kun hän iski toisen terävän silmänsä minuun… Vieläkin värisyttää ajatellessani.
— Onkos hän silmäpuoli?
— Väliin silmäpuoli, väliin kaksisilmäinen.