Aadolf näytti hetkisen aikovan aseettomanakin uudistaa yrityksensä.
Mutta vaikka hän olikin ylenmäärin kiihoittuneessa mielentilassa, täytyi hänen nähdessään vastustajien paljouden huomata, että se olisi hulluutta.
— Hyvä on, sanoi hän ratsumiesten johtajalle, — minä olen teidän vankinne … kohtaloni on täytetty … toisin ei voinut käydä… Viekää minut paikalla pois täältä! Lupaan kunniasanallani, etten yritä karata… Mutta, jatkoi hän silmäillen synkästi ympärilleen, — toivoakseni olette jo saaneet kylläksenne verestä tänä iltana… Kaikissa tapauksissa…
Hän astui nopeasti pyövelin pystyttämien telineiden, tuon korda-nimellä tunnetun kidutuskoneen luo, tarttui sen välipalkkiin ja paiskasi koko laitoksen kumoon.
— Olkaa huoleti, sanoi aliupseeri ja tarttui nuorukaisen käteen, — minä vastaan siitä, että kidutusta ei enää tänä iltana jatketa.
— Te vastaatte siitä … hyvä on… Päästäkää minut siis heti täältä pois… Viekää minut heti isäni luo tai mihin hyvänsä mielitte… En tahdo olla silmänräpäystäkään täällä enää.
— Onneton, alkoi nyt toinen pappismies, joka tähän asti oli muiden mukana häärinyt tunnottoman Svenoniuksen ääressä häntä vaalimassa; — onneton, sinä olet…
— Vaiti! keskeytti hänet Aadolf. — Minä vähättelen sitä, elääkö tuo katala vai onko kuollut. Teidän joutavat lorunne eivät satu omaantuntooni. Elli, jää hyvästi… Vielä yksi ainoa sana, tyttö! Kuule minua… Älä antaudu tuomariesi julman kidutushalun uhriksi! Älä usko sielusi viattomuuden voivan vaimentaa ruumiisi kipuja! Älä usko Jumalan tulevan avuksesi… Myönnä harjoittaneesi kaikkia rikoksia, jotka hamasta Aapelin murhasta tähän päivään saakka ovat tahranneet maata … ja kun astut Jumalan istuimen eteen, niin vaadi häneltä tiliä siitä, mikä sinua täällä maan päällä on kohdannut!…
— No niin, jatkoi hän kääntyen vanhan soturin puoleen, jonka sydäntä kauhu ja sääli yhtärintaa värähdyttelivät, — minne aiotte minut nyt viedä?
— Rask, virkahti ukko surullisella äänellä, — seuraa tätä herrarukkaa hänen majapaikkaansa ja viivy hänen luonansa, kunnes sinulle tarkempia käskyjä annetaan. Minä luotan kunniasanaanne, armollinen herra.