Puheen keskeytti tähystäjän huuto, hän oli nähnyt veneen keulanpuolella tuulen alla. Aallon harjalla nähtiin vähäinen vene ja siinä mies, joka rukoilevana kurotti käsiänsä prikiä kohden. Oikeaan aikaan singahdutti Feliks varmalla kädellä köyden miehelle; mies tarttui siihen, oli seuraavassa silmänräpäyksessä prikin vieressä ja kiipesi, veneen keikahtaessa kumoon, ylös kannelle.
Miehistö kerääntyi tuntemattoman tulokkaan ympärille. Tämä oli hento, puolialaston mies, jolla oli keltaisenruskea iho ja pitkä, jouhimainen tukka. Hän vilkaisi ympärillä oleviin ja huomattuaan Draken ja Skytten, jotka puvuiltaan erosivat muista, heittäytyi heidän eteensä polvilleen ja painoi heidän kätensä otsaansa vastaan.
— Hän on hollantilainen orja, Jaavan alkuasukkaita, lausui Parker, — sen näen hänen naamataulustaan.
— Nouse, sanoi Drake hollanninkielellä. — Kuka olet ja mistä tulet?
Puhuteltu nousi seisaalleen, loi hurjan katseen vainottuun kauppalaivaan ja vastasi samalla kielellä:
— Minä tulen tuosta.
— Oletko karannut?
— En, minut heitettiin viime yönä mereen.
— Selitä tarkemmin!
— Herra, katsokaa selkääni ja hartioitani ja sanokaa, eikö minulla ollut syytä tehdä niinkuin tein!