Ruotsalainen kirjailija ja ajattelija Viktor Rydberg syntyi v. 1828 Jönköpingin linnan vahtimestarin poikana. Hän kävi koulua kotikaupungissaan ja Vexiössä, mutta erosi ja suoritti sittemmin omin päin ylioppilastutkinnon. Yliopistossa hän ei kuitenkaan suuren varattomuutensa vuoksi opintojaan jatkanut, vaan hankki vapaalla opiskelulla itselleen hyvin huomattavat tiedot ja kunnioitetun nimen tiedemiehenä. Tästä tunnustukseksi hänet v. 1877 vihittiin kunniatohtoriksi ja otettiin kirjallisten ansioittensa takia Ruotsin akatemian jäseneksi. V. 1884 hänet kutsuttiin Tukholman korkeakoulun professoriksikin. Kun hän v. 1895 kuoli, oli Ruotsissa melkein maansuru, sillä Rydberg ei ollut ainoastaan aikansa edustavin vaan myöskin ehein persoonallisuus.
Rydbergin kirjallinen toiminta on kahdenlaista: — kaunokirjallista ja tieteellistä. Edellisellä alalla hän on ollut maassamme tunnettu ja ihailtu jo kauan. Hänen "Viimeinen atenalaisensa", "Itämeren risteilijä", "Aseseppä", "Singoalla" sekä kaunismuotoiset ylevähenkiset runonsa ovat maassamme saavuttaneet suuren ystäväpiirin.
Hänen taiteellinen tutkimustyönsä on taas pääasiallisesti liikkunut sivistyshistorian ja filosofian aloilla. Näistä ovat tärkeimpiä teokset Undersökningar i germanisk mytologi, Medeltidens kultur ja Bibelns lära om Kristus, joka ilmestyessään synnytti ankaran myrskyn kirkollisissa piireissä.
Kaikessa, mitä Rydberg on julkaissut, ilmenee hänen suuri sivistyksensä, johon kreikkalais-roomalaisten opintojen vaikutuksesta on liittynyt korkea ihanteellinen ja syvästi aatteellinen piirre. Kaunokirjallisistakaan teoksistaan Rydberg ei ole kirjoittanut ainoatakaan vain huviksi, vain taiteellisen luomistyön halusta. Niissä ilmenee kaikissa voimakas aatteellinen virtaus, kaikissa hän antaa lukijoille käsityksen omasta ihanteellisesta maailmankatsomuksestaan, kaikista oppii jotakin, alkaa käsittää elämän suuremmalta, korkeammalta kannalta kuin ennen.
Rydbergin kirjailijatoimi sattui aikana, jolloin Ruotsin romanttinen koulu enää eli vain heikkoa valhe-elämää ja realistinen ei vielä ollut tuonut julki mitään mainittavampaa. Tuon aukon täyttääkin hänen suurenmoinen persoonallisuutensa aivan yksin. Ajalle saattoivat hänen ihanteensa olla vieraita, mutta ikuisuuden kannalta ne ovat aina yhtä tosia ja kauniita. Ajan keskellä hän seisoo yksin kuin kaatumaton korkea pylväs, jota pikku kansa saattaa vain ihailla ja ihmetellä, ja johon kadehtijain hammastelu ei pysty.
Nyt suomennettuna ilmestyvää teosta ei Rydberg ole itse julkaissut. Se sisältää luennot, jotka hän Göteborgin korkeakoulussa v. 1881 piti taiteesta, ja jotka prof. Karl Warburg hänen kuolemansa jälkeen kirjaksi koottuina julkaisi.
"Kaunis ja sen lait" ei esteettisenä tutkielmana ole mikään käänteentekevä merkkiteos tämän tieteenhaaran alalla eikä siinä johdonmukaisesti esitetä mitään filosofista järjestelmää esteettisistä ilmiöistä. Tekijä käsittelee siinä vain omaan katsantokantaansa perustaen eräitä kauniin alkeellisia lakeja, esittäen värien ja muotojen kauneuden ensimäisiä perusteita. Sen vuoksi kirja onkin sopiva alottelijan käteen annettavaksi selvän ja helppotajuisen esitystapansa takia. Sellaisena sitä on myös käytetty meidän yliopistossamme taidehistorian opintovälineeksi.
Enemmän kuin monet muut Rydberg tehostaa ihanteellisen perusluonteensa mukaisesti sisällystä ennen muotoa. Hänen ylevä, syvällinen ajattelutapansa kiinnittää usein huomiotamme paljoa enemmän kuin saavutetut tulokset. Näin sekin omalla tavallaan voimakkaasti kuvastelee suuriaatteista, syvästi sivistynyttä, hienosti ja jalosti ajattelevaa ihmistä, jollainen Rydberg oli, ja tämä etu on suuri kirjan käytännöllisen merkityksen rinnalla.
Suomentaja.