Tyhmyys on muuten selitettävissä. Vallitseva arkifilosofiiaa on sellainen, että sen täytyy tehdä väkivalta julkeammaksi ja heikot epätoivoisemmiksi. Sehän on tätä kuin sosialistijohtajat tahtovat. He toivovat, että jälkimmäiset epätoivostaan saavat voimaa taisteluun ja voittoon. Huonosti laskettu. Ihanteellisia voimia, uskonnollisia voimia vaaditaan pitämään koossa työväenjoukkoja. Siihen ei kelpaa itsekkäisyyden evankeliumi. Tuomita kaikkia sosialistijohtajia kuolemaan en kuitenkaan voi edes minä, Ahasverus, kylmä pessimisti. Laumalla oli vielä keskiajalla paimenia, jotka nojautuen nasarealaisen oppeihin ja mahtavan kirkon nimessä ryhtyivät sitä suojaamaan. Sääliväisten positivistien ja ateistien, jotka uskovat Utopiaan Jumalan sijasta, on sittemmin pitänyt ottaa suojelustoimi huolekseen ja ovat he välistä tehneet sen innolla, joka tuntuu näyttävän, että Hän, jonka olemassa oloon he eivät usko, on heidän sydämissään. Muistan tämän ohessa erään ranskalaisen tiedemiehen sanat näistä nos jours troublés, où Jesus n'a pas de plus autentiques continuateurs que ceux, qui semblent le répudier.[1]
[1] Sekavista päivistämme, jolloin Jesuksella ei ole todellisempia seuraajia kuin ne, jotka näyttävät hänet kieltävän.
Frode kuninkaan valtio on johdonmukaisesti rakennettu niiden periaatteiden pohjalle, joita mainittu arkifilosofiia saarnaa. Ne päätelmät, joiden julkeutta humanismin puoltajat ja kristillisyyden hämmästyvät, ovat siellä julkisia totuuksia. Tiedän yhtä vähän, voiko kristillinen vanhurskauden valtakunta toteutua, kuin voipiko valtiota rakentaa Marxin laskemille kulmakiville. Mutta minkä tiedän, on, että se ateistinen tie, jonka nykyajan sosialistijohtajat ovat valinneet Utopiaansa, ei johda sinne, vaan Frode kuninkaan Grottemyllyyn."
Tämän katselun jälkeen seuraa muutamia otteita:
Kansleri-Mammonpapin juhlasaarnasta.
(Sitten kuin Frode kuningas oli läsnä ollut juhlallisessa Grottetanssissa, läksi hän seurueineen linnankirkkoon, kuulemaan kansleri-Mammonpapin juhlasaarnaa. Ahasverus on kirjoittanut muistiin ainoastaan osan siitä. Kansleri sairasti tilapäisesti hienoa bronchitista. Esitelmä oli senvuoksi, vaikkakin vilkas, hieman matala-ääninen ja jäi osittain vanhalta kuulijalta huomaamatta).
— — — — — — — — — — — — — — —
— — — — — — — — — — — — — — —
On totta, Grotten uhriks monta saa,
Alut kulttuurimmehan on uhrausta,
Ja Grotte kulttuuria edustaa.
Ja itse luontokin on uhrausta:
Saa kerran henkens' antaa joka mies,
Sen vaatii luonnon suuri uhrilies.
On liha heinä, sanotaan;
Ja elomme on kukan kuihtumusta,
Käy kuningaskin — anteeks! — kuolemaan.
Kun uhrielukoit' on kaikki niin,
Ja Froden elo — anteeksi — loppuu kerta,
Miks orj' ei kuolis eestä kulttuurin?
Ois varkaus jos Grottelt' ottais sen.
Saa orjaraiska kuolla vuotain verta,
Kuin sotur' urheana kilvellen.
Tuo tunnonpaise, usko Kristuksen,
Se säälinmyrkyn syämiin koitti valaa.
Tok' onneks yhteiskuntaan järki palaa!
Mut — hävettää kun vielä muistan vain —
Se idän sielunrutto siks sai alaa,
Ett' yksin miekin Kristuspapiks sain.
Yks lohdutus mull' oli virassan':
Näet nasareenin alttarilla voipi,
Kun kristin-uhritulta vartioipi,
Rinnassa alttar' olla Mammonan.
Näin minä tein, ja näin on tehnyt sata.
Käy laatuun, joskin epämukavata.
Näet: meidän evankeliumimme uus,
Kuin luonto myöntää, että kavaluus
Ja ulkokultaisuus kun voimaan yhtyy,
On turvana kun elon taistoon ryhtyy.
Nyt evankeliumimme lukekaahan:
"Tää elonnautinnoiden taistelo
On taiteilija, jonka valimo
Luo ylempiä malmiin alempahan;
Mi silmän valoa tuo sokeen tiellen
Ja ääntelemähän luo mykän kielen
Ja ketunvilpiks loihtii tyhmän mielen,
Suo voiton vahvalle ja kavalalle
Ja voiman nöyrtyä suo vilpin alle,
Luo väkivallan taa ja rikkauden
Viekkauden."
— — — — — — — — — — — — — — —