— Kuules, Brackander, keskeytti hänet Spökvist ja pani kätensä tuttavallisesti hänen kyynäsvarrelleen, — luuletko tosiaankin, että tyttö vakaasta aikomuksesta tahtoi sinulle rukkaset antaa?
— Tottahan minun pitää uskoa korviani. Hän kiitti kunniasta, kuinkas muuten, vaan ilmoitti, ettei hän voinut ottaa vastaan sitä… senkin ylvästelijä!
— Sinä et tunne naisia, sanoi Spökvist päätään pudistaen, — hän tahtoi vain nöyrryttää sinua ja piti varmana asiana, että tulisit toistamiseen ikään kuin jonakin armona pyytämään hänen kättänsä.
— Sen jos luuli, niin hyppäsi hän väärään tynnyriin, lausui
Brackander ja hykersi kämmeniään.
— Sitä kipeämmin on se nyt koskeva hänen sydämeensä…
— Sitä minäkin… eikä se ole oleva hänen ainoa tappionsa. Ei, rehti ystäväni Spökvist, muuta nöyrrytystä on hän vielä kokeva. Kun ylpeä neiti istuu köyhässä kodissaan, syö ratustaa mitä on, kun hänellä tuskin on yhtäkään ehyttä pumpulileninkiä jossa komeilla ja saa töpiköidä jalkasin kirkolle, niin hän on näkevä Johannani tulla ajavan paraimmissa ajopeleissä ja puettuna uusiin silkkileninkeihin joka viikko. Usko sinä, Spökvist, että se on kirvelevä turkasesti tuota haihattajaa, sillä naiset, niinkuin tiedät, panevat suurta huomiota sellaisiin asioihin.
— Milloinkas tämän tuhoisan tempun teet? kysyi Spökvist.
— Mikä on tarkoituksesi, veli?
— Toisin sanoen: milloinkas aiot kosia ja naida? Sanon tätä "tuhoisaksi" tempuksi, sillä minä vertaan sitä tappeluun St. Helenan luona, jossa Napoleon perinpohjin tuhosi venäläiset.
— Milloinka teen? No, nyt heti, nyt heti, veli Spökvist! lausui Brackander kiivaasti, nousi keinutuolista ja alkoi marssia edestakasin lattialla; — minusta on näet parempi estää kuin estyä. Luuletkos minun tahtovan olla kaikkien hampaissa renkuteltavana, naurettavana ja ivattavana, seista häpeäpatsaana kaikille tämän puolen ihmisille? "Brackander on saanut rukkaset! Brackander on saanut rukkaset!" sillä uutisella tulevat kaikki juoruakat ja kahvinhärppijät kilvan perään huippaamaan talosta taloon; siitä tulee moneksi vuodeksi jutunaihetta, minua nauretaan, pilkataan ja ivataan, ja kaikki minua kosijaksi toivoneet isoiset ja ylhäiset tekevät minut naurunalaiseksi ja iloitsevat siitä, että korviani on korvennettu! Ei, Spökvist, niin ei saa tapahtua! Ennenkun se huhu kerkiää levitä, annan minä juoruakoille toista, jota he saavat juosta kantelemassa…