— Ei, ei, ystäväni, kotoylläkköä se ei mahda olla, sanoi Spökvist säälittelevällä eleellä; — sinun täytyy tyytyä kahteenneljättä paria raippoja.
— Mutta minä tahdon saada hänet vankeuteen… Voi, voi, nenääni… Hän ei saa päästä käsistä elikkä karkuun. Minä vaadin, että sinä kuninkaan käskyläisenä panet kiinni miehen… hetikohta, hetikohta, ymmärrätkö!
— Rangaistuskaaren toisen paragraafin mukaan on pahantekijät, kun asia koskee ruumista tahi henkeä eikä ole rahalla sovitettavissa, heti verekseltänsä otettavat kiinni, pantavat vankeuteen ja viipymättä vedettävät oikeuteen, huomautti Spökvist; — minä ryhdyn siis heti toimeen käsiksi… Svalgren, vangitse tuo pahantekijä!
Svalgren silmäili ensin Sveniä sitten nimismiestä, kumarsihen ja vastasi:
— Olen tavattomasti mielissäni luottamuksesta; mutta koska en tiedä mitenkä menetellä, niin pyydän että nimismies on hyvä ja näyttää.
— Olipa paha, mutisi Spökvist itsekseen, — ettei minulla ole käsirautoja ja jalkapihtiä muassa. Ilman moisia kapineita ei pitäisi yhdenkään ajattelevan Kunink. Majesteetin ja kruunun palvelijan lähteä matkalle. Ja minulla kun kotona on niin mainiot käsiraudat, omaa keksintöäni, käsiraudat, jotka aion näyttää maaherralle ja joille tuumin hankkia patentin!…
Nimismiehen ajatus oli ikäänkuin tavannut vastakaiun patruunan sielussa, sillä viimeksi mainittu nyt sanan virkkoi ja nimesi:
— Svalgren, halkovajan viereisessä koppelossa on käsiraudat ja jalkapihti. Juokse heti ottamaan ne! Ne tulevat nyt hyvään tarpeeseen.
Patruunan ja Svalgrenin hätähuudot kuultuaan olivat kaikki, mitä talossa mies- sekä naisväkeä oli, sill'aikaa kerääntyneet paikalle. Kuistinovi aukeni, ja porstuvassa nähtiin joukko päitä, jotka uteliaina tirkistivät sisään. Kun rengit näkivät isäntänsä huuhtelevan nenäänsä pesuvadin ääressä, puukkivat he toisiansa kylkeen ja pureksivat takinhihojansa, etteivät naurullaan ilmaisisi mitä laatua heidän säälintunteensa olivat. Kuinka asia itsessään oli tapahtunut, sitä he eivät tienneet, mutta he arvelivat todenmukaiseksi, että Sven maasmestari oli antanut heidän isännälleen aimo lailla selkään.
Spökvist, ollen varovainen sotapäällikkö, laati tuossa paikassa toimielusuunnitelman, jota katsoi viisaimmaksi noudattaa. Hänen kasvonsa paneutuivat ryppyihin, joiden piti ilmaiseman sääliväisyyttä, ja pani kätensä isällisesti hänen olalleen.