— Näen kaavustasi, että olet kristitty pappi. Oletko homoiuusialaisuuden tunnustajia? Anna anteeksi, että viivytän sinua tällä kysymyksellä!
Clemens pysähtyi. Hän näki edessään, nuoren sievännäköisen tytön, joka vaatteista päättäen oli jonkun rikkaan talon orja.
— Minä tunnen sinut nyt, sanoi tyttö, joka näytti sangen huolestuneelta. — Olet esilukija Clemens. Mikä onni, että kohtasin sinut! Minun aikomukseni oli hakea piispaa, vaan olen epäröiden kulkenut tätä katua useita kertoja ja aina kääntynyt takaisin hänen oveltaan. En rohjennut astua sisään, vaan en myöskään uskaltanut mennä kotiin, ennen kuin olin saanut puhua hänen tai sinun kanssasi. Olipa hyvä, että tapasin sinut!
— Mitä minusta tahdot?
— Oi, olen kovin onneton, valitti nuori naisorja. — Minulla on ankara emäntä, ja tänä iltana, kun hän oli poissa, satuin rikkomaan hänen kalliimman toalettirasiansa. Hänen on tapana rangaista minua ankarasti pienimmästäkin virheestä … ja tätä taideteosta hän piti niin suuressa arvossa. En hirvinnyt odottaa hänen kotiintuloaan, vaan kiiruhdin pois … enkä nyt tohdi palata, ellet sinä seuraa minua kotiin ja hanki minulle hänen anteeksiantamustaan. Oi, älä kiellä tätä, hurskahin veli! Minun emäntäni on niin ankara, hän on julma, kun hän suuttuu, vaan muutoin hän on hyvä ja jumalaapelkääväinen ja harras oikeassa opissa … ja jos sinä, joka olet pappi, tulisit minun kanssani kotiin, niin hän sinun pyynnöstäsi kyllä antaisi minulle anteeksi.
Tyttö tarttui hänen käteensä. Clemens veti sen pelästyneenä takaisin; hän ei ollut vielä koskaan ollut naista näin lähellä. Vaan häntä säälitti orjaraukka ja hän katsoi velvollisuudekseen myöntyä hänen rukoukseensa.
— Onko emäntäsi talo kaukanakin? kysyi hän.
— Ei, hyvä veli.
— Minä tulen kanssasi.
— Olen sinulle ikuisesti kiitollinen.