— Missä olen syntynyt ja ketkä ovat vanhempani…
— Ja sinä? Mitä vastasit?
— Vastasin, että nimeni on Clemens, että piispa Petros on isäni, ja kun hän sanoi minua pojaksi, sanoin hänelle että olen pappi.
— Ja sitten?
— Hän hymyili oikaisulle, vaan minä sanoin hänelle vakavasti, että hänen pitäisi kääntyä ja ajatella sielunsa autuutta. Sen jälkeen käännyin pois ja jätin hänet.
— Oliko siinä kaikki?
— Oli.
— Kiitetty olkoon Jumala! ajatteli Petros. — Tästä minun tulee oppia olemaan varovaisempi vastedes. En ole enää, salliva, että Clemens ottaa työhön osaa. — Poikani, sanoi hän ääneensä, — sinä jäät Eufeemioksen luo yöksi. Vaan älä vallan kauan valvo kopioimistyössä, sillä sinun täytyy nukkua ja saada voimia…
Clemens toivotti piispalle hyvää yötä ja poistui.
Kun hän kulki alas Skamboonidaista, hän meni erään naisen ohitse, joka hänet nähtyään kääntyi ja puhutteli häntä epäröivällä äänellä: