Petron kasvoissa näkyi hieman levottomuutta kun tämän kuuli. Hän pani kirjan pois kädestään ja nousi.
— Sinä seisoit siis lähellä häntä? keskeytti hän.
— En, minun työpaikkani oli jokseenkin kaukana kadulta, vaan hän kulki meidän veljiemme keskitse luokseni, ja hän pani kätensä olkapäälleni, kun käännyin pois.
— Oi, olet siis taas rikkonut käskyni! Enkö ole sanonut sinulle, Clemens, että sinun tulee pitää ulkona ollessasi kasvosi kaavun peitossa?
— Isä, olinhan työssä!
— Se on totta. Minä unohdin sen.
— Aurinko oli korkealla taivaalla, sillä puolipäivä oli käsissä ja raataminen kovassa helteessä näännytti meitä kaikkia. Minulla oli ylläni ainoastaan lyhyt työmekkoni, kun tämä tapahtui, ja kuitenkin vuoti minusta hiki virtoina, sillä olin ponnistellut kovasti, ollakseni esimerkkinä veljille, kuinka työnjohtajaa pitää toteltaman…
— Se oli oikein, Clemens. Mutta mitä Hermione sinulta tahtoi? Mitä hän sanoi?
— Hän kysyi, mikä nimeni on, kuinka vanha olen…
— Ah!