Petros jatkoi, tarttuen Clemensin käteen:
— On kenties tulossa kokonaan toista kuin odotat, Clemens. Minä en nyt tarkoita rangaistusta äkkipikaisesta teostasi: Tämä on verrattain vähäpätöistä…
— Ole huoleti, minä en pelkää ollenkaan…
— Mutta mahdollista on, että luottamuksesi minuun pannaan mitä kovimmalle koetukselle. Minä rukoilemalla rukoilen sinua sen vuoksi: ole luja, poikani! Älä salli vallata mieltäsi!
— Oi, kuinka voit epäillä minun luottamustani ja kunnioitustani? Missä on se valta maailmassa, joka voi sitä järkyttää?
— Ja kuitenkin sanon sinulle, Clemens: on mahdollista, että minä jonakuna hetkenä seison silmiesi edessä rikollisena miehenä, onnesi vihollisena…
— Se on mahdotonta, isä.
— Tahdon toivoa sitä. Silloin menen, tapahtui mitä tapahtui, voittoon enkä tappioon.
Kun oli saavuttu Kryysanteuksen taloon Tripodikadulle, niin Hermione meni isänsä pyynnöstä kamariinsa odottamaan keskustelun päätöstä. Clemens jätettiin aulaan. Kryysanteus käski Petrosta tulemaan ylikertaan syrjäiseen huoneeseen.
Sillä aikaa Petros oli tehnyt päätöksensä. Jos asia, johon Kryysanteus oli viitannut, todellakin oli se, jota piispa aavisti, niin ei tullut hämmästyä epäsuotuisaa sallimusta, vaan pakottaa se menemään Petroksen puolelle.