— Aika on todellakin tullut tutkia lähemmältä niitä oppeja, joita te saarnaatte pimeydessä. Se suvaitsevaisuus, jota keisari on osoittanut teille, ei ole enää paikallaan, kun tulee ilmi, että te hyväksytte ja levitätte sellaista siveysoppia, joka uhkaa yhteiskuntaa. Tahdon, että sinä kasvattipoikasi kanssa seuraat minua kotiin. Minä olin sinua ja häntä hakemassa erään tärkeän asian vuoksi, kun tämä kohtaus veti huomioni puoleensa. Toisen asian voi nyt yhdistää toiseen. Ne koskevat molemmat sinun kasvattipoikaasi.
Petros vaaleni huomattavasti kuullessaan nämä sanat. Vaan hän voitti pian hämmästyksensä ja sanoi tyynesti:
— Tottelen käskyjäsi. — Sen jälkeen hän kääntyi Clemensiin ja kehotti häntä seuraamaan itseään.
— Minne menemme, isä? kysyi esilukija, jonka koko olennosta näkyi kuumeentapainen jännitys.
— Kryysanteuksen taloon.
— Miksi hänen luokseen emmekä oikeuteen tai vankeuteen? Mitä minulla on Kryysanteuksen kanssa tekemistä? En tahdo astua hänen kynnyksensä yli.
— Clemens, kuiskasi piispa — sinä et ole tänään itsesi kaltainen. Älä unohda velvollisuuttasi minua kohtaan! Tärkeä hetki on ehkä tulossa. Hillitse itsesi, ja vaikka mitä tapahtuu, niin älä kiellä sitä rakkautta, joka asuu sydämessäsi lapsuutesi holhoojaa kohtaan.
— Isä, koetan olla tyyni.
Kryysanteus palasi Hermionen luo. Heidän lähtiessään paikalta ja kulkiessaan Tripodikadulle, hän kertoi hänelle mitä oli tapahtunut temppelin edustalla, ja mikä Clemensin osuus asiassa oli.
Petros ja Clemens seurasivat heitä jonkun matkan päässä; heidän ympärillään kulki joukko uteliaita, jotka olivat nähneet yllä kerrotun tapauksen.