Neitoset jatkoivat: — Kaikki rakastavat kukkaa, joka kasvaa hyvin aidatussa puutarhassa, missä sitä ei uhkaa laitumella käypä karitsa eikä viiltävä aura. Tuulet hyväilevät, aurinko elähyttää, sade kasvattaa sitä. Pojat ja tytöt haluavat saada sen omakseen. Vaan poimittuna se kuihtuu eikä siitä huoli silloin kukaan. Tytön laita on kuin kukkasen.
Nuorukaiset vastasivat: — Viiniköynnös, joka naimatonna kasvaa siellä, missä syntyi, viljelemättömällä kedolla, ei koskaan kohoa taivasta kohti eikä koskaan synnytä lempeätä viinirypälettä. Se painuu raskaana maahan. Vaan jos se yhdistyy korkeakasvuiseen jalavaan, niin se tulee suloiseksi viljelijälle ja itselleen. Tytön laita on kuin viiniköynnöksen… Laulakaa siis kanssamme:
Riemua, onnea suo, Hymenaios, suo hyvä Hyymeen!
Molemmat köörit yhtyivät nyt loppusäkeistöön, jonka sisällys oli seuraava:
Jääkää hyvin ja olkaa onnelliset, morsian ja sulho! Leetoo, nuoruuden kasvattajatar, siunatkoon teitä kauniilla lapsilla; Kypris vahvistakoon teidän uskollisen rakkautenne, ja Zeus lahjoittakoon teille pysyväisen toimeentulon! Nukkukaa, vaan älkää unohtako herätä huomenna! Me palajamme aamun tähden keralla…
Riemua, onnea suo, Hymenaios, suo hyvä Hyymeen!
Laulun jälkeen kuuluivat taas lyydialaiset huilut ynnä lyyrat ja kitarat.
* * * * *
Ylläkerrotun serenaadin lukuisien kuulijain joukossa olivat myöskin
Eufeemios ja rabbi Joonas.
Kummallakin oli tärkeä asia toimitettavana. Eufeemios tuli Petroksen luota, ja hänen vyössään oli kirje, joka aikaisin seuraavana aamuna piti toimitettaman Kryysanteukselle.