Jos hänen, asiansa toimitettuaan, onnistui eheänä päästä talosta pois, niin hänellä oli kaikki järjestettynä nopeaa pakoa varten Ateenasta.
Nyt hän odotti sopivaa hetkeä yritykselleen. Hänen olennassaan näkyi tyyni päättäväisyys. Kun serenaadi oli loppunut, ja suurin osa talon edustalle kokoutunutta uteliasta kansaa oli lähtenyt matkaansa soittajien kanssa, jätti hänet jalokivikauppias ja seurasi joukkoa. Rabbiini jäi paikalleen, kuunteli häävierasten iloista hälinää ja laski poistuvien lukua.
Kun hälinä oli laantunut ja ainoastaan morsiusparin lähimmät sukulaiset enää olivat jälellä, meni rabbiini kuulumattomin askelin mainituita portaita ylös.
Hän oli hyvästi laskenut aikansa. Sillä hetkellä saatettiin Hermione soihtujen valossa morsiuskamarin vieressä olevaan huoneeseen, missä viimeiset juhlamenot olivat suoritettavat, ennenkuin ystävättäret veivät hänet morsiusvuoteelle.
Vanhan tavan mukaan Karmides oli silloin poistunut, uhratakseen toisella puolella olevassa huoneessa suitsutusta Kypriille odottaessaan näiden menojen loppua ja nuodetyttöjen poismenoa.
Karmidesta oli aina siitä saakka, kun hän poikkesi ruumishuoneeseen, vainonnut Rahelin ja hänen poikansa kalpeat haamut. Öisin ne ilmestyivät hänen vuoteensa viereen; päivin hän näki ne kaikkein selvimmin silloin kun oli Hermionen seurassa. Hän käsitti niitä tuskia, jotka Orestes Eumenidein vainoamana sai kestää; ja jos hän enää uskoi olevan mitään jumaluusvoimaa, niin se oli se, joka lähettää omantunnon vaivat.
Tänä iltana hän oli kuitenkin ollut tuskasta vapaa. Ne jumalat, jotka suosivat rakkautta ja avioliittoa, olivat karkoittaneet kostottaret hääsalista. Rahelin haamu ei ollut sietänyt hääiloa vaan väistynyt pois hänen vierestään. Se olisi palannut, jos joku olisi kertonut hänelle, kuinka onnettomin entein morsian läksi isänsä talosta. Vaan vieraat olivat olleet siitä virkkamatta. Sopimatonta ja vaarallista oli kertoa pahasta enteestä. Toinen saattoi kuiskata toiselleen, että oli sen huomannut, vaan ei mitään muuta; varmaankaan ei ollut ketään, joka olisi unohtanut itsekseen lausua vanhaa rukouslausetta, jota sellaisissa tilaisuuksissa oli tapa lausua: "jumalat torjukoot onnettomuudet!"
Karmides halusi nyt vaan yhtä: että viimeiset vieraat lähtisivät. Hän ikävöi saada olla yksinään morsiamensa kanssa. Hän kuuli morsiushuoneen toisella puolen olevasta kamarista nuorten naisten iloisia leikkipuheita kun he tavan mukaan pesivät Hermionen jalkoja vedellä, joka oli tuotu pyhästä Kallirroe lähteestä. Hän muisti nyt, että hänellä itsellään oli hurskas toimi suoritettavana; hän viskasi muutamia suitsutusjyviä kolmijalalla olevaan tuliastiaan rukoillen samalla Kypristä, rakkauden jumalatarta.
Huoneessa, jossa hän oli, oli kaksi ovea. Toinen, joka nyt oli auki, vei morsiuskamariin, toinen ennen mainitulle balkongille.
Karmideen huomio kiintyi vähäiseen kolinaan, joka kuului ulkoa. Hän luuli sen syntyneen siitä, että joku vieraista tai talon palvelijoista kulki pitkin balkongia.