Illan suussa lähettiläät palasivat, mukanaan vastaus, että uutisasukkaat olivat hyljänneet rauhan ehdot mahdottomina.
Heidän entinen veljensä Teodooros oli kapinoivien puolesta antanut tämän vastauksen.
Kryysanteuksesta ja hänen tyttärestään eivät lähettiläät olleet nähneet vilahdustakaan, eivätkä myöskään olleet voineet saada urkituksi, olivatko nämä henkilöt niillä seuduin vai eivätkö. Presbyteri Eufeemios pysyi kuitenkin lujana väitteessään, että vuoristossa käydessään oli nähnyt Hermionen.
Että Eufeemios oli oikeassa, tuli selville sittemmin, kun prokonsuli Annæus Domitiuksen johtamat joukot suorittivat ensimäisen taistelunsa pientä vääräuskolaisarmeijaa vastaan. Ratsastaja, joka kapinoitsijain puolella antoi käskyjä, johti liikkeitä ja välistä otti osaa käsikahakkaan, tunnettiin Kryysanteukseksi.
Ensimäisen taistelun päätöksen jo tunnemme. Sotajoukkojen hyökkäys novatianolaisten miehittämää asemaa vastaan torjuttiin, ja ryntääjät kärsivät suuren mieshukan; Annæus Domitius näki olevan viisainta peräytyä hiukan ja asettua puolustusasemaan, kunnes odotettu lisäväki ennätti saapua.
Vakoojainsa kautta hän sai kuitenkin tietää, että voittajatkin seuraavana yönä olivat jättäneet sen aseman, jota vastaan hyökkäys oli tehty, ja valinneet toisen etelämmältä, Laurionin aikoja sitten hyljättyjen kaivantojen läheisyydestä.
Tässä asemassa oli heidän hallussaan ainoastaan rajoitettu ala, vaan heidän selkäänsä turvasivat äkkijyrkät kalliot, jotka suistuivat mereen; siellä oli sitä paitsi laidunta karjalle ja vesirikkaita lähteitä, ja pääsö näihin olisi muutoin voinut tulla heiltä ehkäistyksi.
Pääasiallisesti viimeksi mainitun seikan tähden Kryysanteus oli valinnut tämän aseman. Hänen liikkeensä näytti kuitenkin peräytymiseltä, ja Annæus Domitiuksen ystävä ja historioitsija Olympiodooros sai sen vuoksi aiheen lausuakseen Suunionin sotaretken historiassaan:
"Kapinoitsijat, jotka lukuisemmuudestaan huolimatta menettivät taistelukentän, käyttivät yön pimeyttä kiireiseen peräytymiseen".
* * * * *