— Sen saat hyvissä ajoin tietää.
— Pyydän siis vaan kirjallista todistusta, että sinä olet vaatinut käytettäväksesi Ateenassa olevat keisarilliset joukot.
Petros kirjoitti todistuksen heti, ja Annæus Domitius pisti sen vyölleen.
Prokonsulin kasvoissa ilmautui salainen ilo. Hän aavisti mikä oli tekeillä ja rupesi älyämään, kuinka hän käyttämällä tulossa olevia tapauksia voi päästä ehein nahoin pulasta, johon oli Kryysanteusta koskevan käskykirjeen kautta joutunut.
Kaupungin piti muutamien päivien kuluessa tulla veristen, hirvittäväin kohtausten näyttämöksi. Sellaisten vallitessa saattaa paljo tapahtua kenenkään huomaamatta. Prokonsuli ymmärsi, että asia koski atanasiolaisia, vaan saattoihan erehdyksestä tai varomattomuudesta joku pakanakin joutua mukaan. Pääseväthän sellaisissa tilaisuuksissa kaikki intohimot valloilleen. Kaikkein vähimmän saattoi Annæus Domitius, annettuaan kaikki joukot piispan käytettäviksi, estää saaliinhimoista joukkoa ryöstämästä rikkaan Kryysanteuksen taloa, tai hurjistunutta joukkoa hyökkäämästä vihattua Kryysanteusta itseään ahdistamaan. Annæus Domitius aikoi muutoin hyvissä ajoin pudistaa tomun jaloistaan ja muuttaa kauniin Eusebiansa keralla Korintokseen, jonne tärkeät, välttämättömät valtioasiat tietysti häntä kutsuivat. Tuli sitten mikä tahansa, niin Annæus Domitius tiesi, ettei mikään hallitus panisi pahakseen, jos hän olikin käyttämättä oikeuttaan ottaa kuolleen miehen pään, vaikka ei kukaan häntä palkitsisikaan siitä että hän sen oli laiminlyönyt.
Sillä aikaa kuin Annæus Domitius näitä aprikoi, käänsi Petros keskustelun juuri siihen henkilöön, jota hän ajatteli. Hän kysyi kuiskuttaen, sillä hän tunsi presbyteriensä ja diakoniensa harjaantuneen kuulon, — hän kysyi, oliko prokonsuli saanut hovista käskyn ottaa arkontilta pään.
Annæus Domitius vastasi tähän kysymykseen kieltämällä, hymyillen ja leikitellen kaulaketjuillaan.
Petros huoahti helpottavan huokauksen, sillä piispa oli tosiaankin pelännyt semmoisen käskyn olemassaoloa.
— Sitä parempi, hän sanoi. — Häntä pidetään hovissa Julianuksen hartaana puoluelaisena sekä rikkautensa ja vaikutusvaltansa vuoksi vaarallisena. Pelkästä säälistä olen puhunut hänen puolestaan Eusebioksen ja Apodeemioksen luona. Miehellä on kuitenkin hyvät puolensa…
— Epäilemättä.