— On huomenna käsissäsi.
— Ja sen sisällys?
— Ah, korkeasti kunnianarvoinen isä, hän ei ole unohtanut kirkkoa eikä sinua, rippi-isäänsä, eikä myöskään sukulaisiensa luonnollisia vaatimuksia. Vieläpä hän on minuakin muistanut lahjalla, tuo hurskas jalo vaimo, kalliimmalla ja arvokkaimmalla kaikista…
Piispa seisahtui. Synkkä varjo lensi hänen otsansa yli, ja hän kiinnitti tuiman katseen presbyteriin.
— Sinuako? sanoi hän matalalla äänellä. — No hyvä, toivotan sinulle sydämestäni onnea.
— Niin, vastasi Eufeemios nöyrästi ja hänen silmänsä katsoivat hurskaasti ja vakavasti leveiden kulmakarvojen alta piispaa kasvoihin. — En ole todellakaan semmoisen onnen arvoinen, vaan kun Herra on antanut sen minulle tapahtua, niin otan sen vastaan sydämellisimmällä ilolla ja kiitollisuudella.
Piispan katse oli yhä kiinni presbyterissä, kun hän kuivalla äänellä sanoi: — Tee selvä testamentin eri kohdista!
— Apolloonia lahjoittaa kirkolle kaupunkitalonsa, rakennuspaikan Peiraieuksen kadulta ja maatalonsa, joka on Meliten portin edustalla, sanalla sanoen kaiken kiinteän omaisuutensa. —
— Tuota hurskasta, oivallista vaimoa! Tämä palkitaan hänelle tuhatkertaisesti tuolla ylhäällä. Vaan jatka!
— Sinulle, paimenelleen ja rippi-isälleen, hän lahjoittaa käteiset rahansa sekä kaiken kultansa ja hopeansa…