— Minä tahtoisin vaihtaa sinun kanssasi, jatkoi piispa, — ellei meidän olisi pyhä velvollisuus täyttää hurskaan Apolloonian testamentti sanojen mukaan.
— Ei, ei, minä en vaihda. Et saa vaatia minulta liikoja, isä! Minä en vaihda.
— Vaan nyt toiseen, sanoi piispa kirkastunein kasvoin kävellen edestakaisin ahtaassa pitkulaisessa huoneessa. — Sinun piti tänään aamupuolella käydä juutalaisen Barukin luona.
— Minä tapasin hänet kotona.
— Ja saitko hänen ilmoittamaan, mitä tahdomme tietää?
— Kyllä, muutamien verukkeiden jälkeen.
— Minä teroitin mieleesi, kuinka sinun tuli menetellä, ja tunnen muuten terävää älyäsi. Kuinka paljo Karmides on hänelle velkaa?
Eufeemios veti vaippansa alta paperin, jonka antoi piispalle. Tämä silmäili sen läpi ja huudahti:
— Hän on hirveä tuhlari. Tätä menoa ei voi kestää kauan.
— Samoin sanoin minä Barukille.