Sitten kääntyi hän jälleen ukkoon päin.
"Niin, Isgo, kaunis oli hän kuin Freja. — Mutta mitä tarkoitat sillä, että he ovat kristityitä?"
"Kristityt — niin — en tiedä oikein kuinka sen selittäisin; ne ovat ihmisiä, joilla ei ole jumalia, ja jotka luopuvat maailmasta."
"Ei ole jumalia?" huudahti nuorukainen hämmästyneenä.
"Minä luulen niin, mutta en voi antaa sinulle tarkempaa selitystä asiassa. Olen ainoastaan kuullut heistä puhuttavan jolloinkulloin. Mutta jos haluat saada enemmän tietää, niin asuu tuolla sillan luona vanha ukko, joka lienee heidän päämiehensä. Sivumennessämme voit tiedustaa häneltä."
"Niin tahdon tehdäkin."
"Nyt emme luullakseni saa viipyä pitempään", jatkoi ukko, "aurinko laskeutuu kohta, ja kasarmiin on pitkä matka."
Hän alkoi mennä ja hänen kumppaninsa seurasi häntä.
Äänettöminä astuivat he jyrkkää polkua alas kukkulalta Tiberille päin. Joelle päästyänsä poikkesivat he Via Aurelia nimiselle kadulle. Nuori centurio pani kätensä ukon olkapäälle.
"Sinä olet muistamaton", sanoi hän. "Sinun piti osottaa minulle sen kristityn miehen asunto."