Saatuansa sen valmiiksi, rupesi hän kirjoittamaan Calpurniukselle, että tämä koettaisi saada hovissa olevia mahdikkaita miehiä vaikuttamaan samaan suuntaan.
Jo seuraavana päivänä tuli centurio ystävänsä Irminon kanssa. Tämä oli sama nuori germanilainen, jota centurio muinen oli seurannut Janikulukselle. Hän oli tullut kasvoiltaan vakavamman näköiseksi sekä koko ruumiiltaan miehevämmäksi.
Licinius tervehti häntä ystävällisesti. "Saanko pyytää sinua toimittamaan minulle erään asian?" kysyi hän.
Pretoriaani nyökäytti päätään mieluisasti.
"Toinen kirje on eräälle Calpurniukselle, toinen —."
"Minä tiedän", keskeytti pretoriaani pikaisesti. "Hän asuu
Esquilinuksella Tituksen thermien luona."
"Aivan niin", virkkoi Licinius hämmästyneenä. "Kuinka tiedät niin tarkoin hänen asuntonsa?"
Vanha centurio nauroi.
"Niin, nuorelle ystävälleni sattui tuommoinen eriskummainen tapaus", sanoi hän. "Se pitää hänen jutella sinulle."
Nuori sotilas näytti tulevan hämille centurion kehoituksesta, mutta kun Liciniuskin yhdistyi samaan pyyntöön, niin suostui hän vihdoin juttelemaan sen. "Olin kerran", alottti hän, "Isgon kanssa Janikuluksella. Hän tahtoi näyttää minulle Roomaa. Silloin meni kaksi naista meidän ohitsemme. Toinen heistä oli kaunis, ylevä neiti. Minä ihastuin häneen. Isgo sanoi hänen olevan kristityn. Minä tahdoin tietää mitä se merkitsi, ja Isgo vei minut nyt vanhan ukon tykö, joka asui kaupungin kahdennessatoista korttelissa. Ukko opetti minua monta viikkoa kristityiden opissa. Minä kuuntelin mielelläni häntä, sillä minä ajattelin sen ohessa yhä sitä kaunista neitiä. Sill'aikaa tulin meidän kasarmissa tuntemaan sotamiehen, joka myöskin oli kristitty. Hän vei minut muutamana päivänä mukanaan heidän seurakuntaansa. Siellä näin saman tytön istuvan. Kysyin kumppaniltani, mitä oli tehtävä, tullakseni otetuksi kristiaanien joukkoon. Hän neuvoi minua menemään erään miehen tykö, jota hän muistaakseni nimitti piispaksi. Tämä kysyi minulta, tiesinkö mitä kristittynä oleminen on. Minä vastasin hänelle: 'Totta kai tiedän sen. Olen jo kuusi viikkoa joka päivä saanut opetusta Praxeaalta, joka asuu Tiberin toisella puolella.' Silloin säpsähti mies. 'Mitä häneltä olet oppinut ei ole totuutta!' huudahti hän. 'Hän ei ole mikään kristitty; hän on väärin ottanut itsellensä sen nimen.' Silloin vihastuin minä ja lähdin paikalla huoneesta sekä olen siitä pitäen pysynyt erillään kaikesta, mikä kristityn nimellistä on. Siinä on koko tapaus."