"Ja sinun henkesi kanssa!" vastasi seurakunta nousten seisoalleen.
Nyt luki lukija kappaleen raamatusta, jota seurakunta seisoallaan kuulteli.
Lukijan lopetettua, nousi piispa istualtansa ja piti selityksen luetusta tekstistä. Hänen puheensa oli yksinkertainen, hänen esitelmänsä lyhyt. Sanalla "amen" päätti hän selityksensä, johon seurakunta vastasi: "Herra, ole meille armollinen!"
Sitten huusi yksi diakoneista:
"Ite, missa est!".[43]
Ja paikalla nousivat katekeetit sijoiltansa ja lähtivät pois, sillä nyt alkoi jumalanpalveluksen toinen osa, jossa ainoastaan kasteen saaneet saivat olla osallisina ja jonka keskustana oli ehtoollinen.
Jumalanpalvelus oli päättynyt. Diakoni lausui päätössanat:
"Menkäät rauhaan!"
Useita lähti pois salista, mutta enemmistö jäi paikoilleen.
Naisten puolelta tuli nyt esiin kolme valkopukuista neitsyttä, diakonittarien taluttamina; he menivät korkopaikalle, jonka edessä piispa Zephyrinus seisoi. Molemmin puolin häntä olivat seurakunnan vanhimmat ja diakonit kiiltävissä, valkoisissa vaatteissa.