"Eräs mies haluaa puhutella sinua, Marcella. Hän odottaa atriumissa."
Marcella lähti kamarista. Atriumissa kohtasi hän piispa Optatuksen, joka oli ankarassa mielenliikutuksessa.
"Voi meitä", sanoi hän vapisevalla äänellä, "jos ei taivas auta meitä!
Tämä on se päivä, jolloin se suuri murhe alkaa, josta Herra puhuu.
Kyrie eleison!"[21]
Marcella väänteli lohdutonna käsiänsä.
"Minä olen tunkeutunut murhaajajoukkojen läpi tänne teille", jatkoi piispa, "sentähden että sisällinen ääni sanoi minulle, että jos ihmiset vielä voivat auttaa, te voitte sen tehdä. Legaatti Liciniuksesta lähtee tämä paha. Hän on ystävä teidän huoneellenne —"
"Minä ymmärrän sinut, Optatus", keskeytti Marcella; "me koetamme."
"Herra siunatkoon sinua! Tahdotteko antaa minulle piilopaikkaa huoneessanne?"
Marcella kutsui tykönsä orjan ja käski hänen viedä piispa peristiiliin; sitten meni hän pikaisesti takaisin Julian luo.
Hän tapasi Julian levollisempana.
"Piispa Optatus on meillä", sanoi hän ja pyyhki hiukset pois Julian otsalta. "Piispan mielipide on myöskin se, että meidän on koettaminen vaikuttaa Liciniukseen."