Kuikka, joka makasi toisella puolella, hämmästyi nimen kuullessaan niin, että unohti ampua.
— Lagle! huudahti hän.
Aliluutnantti katsoi häneen kysyvästi.
— Ilmankos te näytitte niin tutulta, sanoi Pentti. — Katsokaas, me tutustuimme teidän sisareenne Tartossa. Ihastuttava neitonen. Etenkin tämän toverini, Kuikan, mielestä. Erittäin ihastuttava.
Aliluutnantti hymyili. Silmäys Kuikan kasvoihin riitti ilmaisemaan hänelle, miten asiat olivat.
— Kas vain pikku Lindaa, hymähti hän puristaessaan Kuikan kättä. — Olen aina sanonut, että hänellä on onni matkassaan. Olen iloinen saadessani tutustua teihin, suomalainen toveri.
Ympärillä riehui taistelu yhä verisemmäksi käyden.
— Valmis, kuului alempaa vanhemman Pentinmäen ääni.
Ja samassa yhtyi konekivääri suojavallin partaalta suomalaisten ja virolaisten kiväärien tuleen.
Pentti tarkasti tilannetta. Se oli yhä sekava, ratkaisematon.