Pentti viittasi heihin. Ryhmä ponnahti yhtenä miehenä jalkeille ja juoksi kuulasateessa virolaisten luo.
— Kirottu konekivääri! sähisi virolaisten johtaja. — Onko teissä ketään, joka osaisi korjata sen?
Pentinmäen veljekset ryhtyivät heti työhön. Toiset ryömivät suojavallin kupeelle avaten tulen.
He eivät olleet enää kaukana puistosta. Saattoi helposti nähdä miehiä liikkuvan puiden varjossa, ja täältä tuli voi jo muodostua tuhoisaksi. Vihollinenkin alkoi kiinnittää huomiota heihin. Pari konekivääriä suuntasi suihkunsa heidän asemaansa.
— Onko totta, että Kuperjanov on kaatunut? kysyi virolaisten johtaja, joka makasi Pentin vieressä.
— Niin sanotaan.
— Minä, nähkääs, jouduin miehineni erilleen muista, jatkoi virolainen.
— Tässä ovat kaikki, jotka joukostani ovat jäljellä.
Kaira katsoi miestä. Tämän rehelliset, pyöreähköt kasvot ja elämänhaluiset, harmaanvihertävät silmät tuntuivat hänestä jollakin tavoin tutuilta.
— Te olette luutnantti? kysyi hän.
— Aliluutnantti. Aliluutnantti Lagle.