Kun Pentti astui huoneeseen, jossa pataljoonan esikunta oli Marienburgissa-olon aikana sijainnut, sattui hänen korviinsa katkelma parin upseerin keskustelusta.
— Ryssät ovat toipumassa iskusta. He ahdistavat jälleen joka puolella virolaisia.
— Saa nähdä, eivätkö yritä katkaista meiltä paluutietä.
Pataljoonan komentajan ryhdikäs hahmo ilmestyi ovelle.
— Tulkaa tänne, kersantti Kaira.
Pentti seurasi häntä toiseen huoneeseen. He olivat kahden.
— Minulla on outoja uutisia teille, kersantti. Ikävä kyllä, ne ovat surullisia.
Pentti odotti, että kapteeni jatkaisi. Outoja… surullisia?
— Painakaa puuta, kersantti.
Pentti noudatti kehoitusta. Kapteeni istahti tyhjäksi raivatun pöydän kulmalle ja ryhtyi kuivailemaan silmälasejaan. Raskas edesvastuu ja rasitukset olivat painaneet jälkensä miehekkäisiin piirteihin, silmänalustat siintivät mustina.