Ruoska vingahti ja osui Penttiä suoraan kasvoihin. Ovelta kuului Katherinen parkaisu. Pentti seisoi hievahtamatta pää pystyssä. Ruoska oli viiltänyt leveän jäljen kasvoihin, otsalta leukaan saakka. Sitä kirveli sietämättömästi. Huulista juoksi virtanaan verta.
Hän katsoi halveksivasti lyöjäänsä ja virkahti pilkallisesti:
— Tosia olivat sananne: harvinainen nautinto nykypäivinä tavata sivistynyt ihminen. Jos teissä joskus lie ollut, min nyt ei teissä ainakaan enää ole jälkeäkään sivistyneestä ihmisestä.
Ryssä kuohahti uudelleen.
— Sinä ivaat vielä, sinä sika! Mutta kyllä meillä on keinoja pakottaa sinut puhumaan!
Pentti vastasi lujasti:
— Tehkää, mitä tahdotte, ryssät, Pohjan Pojalta ette tietoja saa.
— Vai emme saa!
Ryssä heitti ruoskan luotaan ja iski nyrkillään vasten vankinsa kasvoja, niin että veri purskahti nenästä. Pentti horjahti pari askelta taapäin, mutta saavutti sitten tasapainonsa ja jäi hammasta purren odottamaan seuraavaa iskua. Harmaissa silmissä salamoi viha.
Ryssä nosti jälleen kätensä, mutta samassa heittäytyi Katherine väliin.