Ulkona syntyi liikettä. Sillalla tungeksivaa yleisöä työnnettiin oikealle ja vasemmalle. Odotussalin ovelta vaunuille muodostettiin vartioketju, miehet parin metrin päähän toisistaan.
Vartijat alkoivat järjestää vankeja parimiehiseen jonoon. Pentti painautui toisten taakse. Ryssät huomasivat hänet viimeiseksi.
Ovet avattiin, ja murheellinen kulkue työntyi hitaasti asemasillalle.
Pentti tunsi vapisevansa. Sydän takoi aivan haljetakseen.
Ensimmäinen vaunu oli täynnä. Raskas salpa työnnettiin oven päälle.
Vankijonon loppupää lähti liikkeelle. Hitaasti, sanomattoman hitaasti.
Toisen vaunun ovi paukahti kiinni.
Pentti astui ulos asemasillalle. Ympärillä vallitsi kuolemanhiljaisuus. Hän tarkasti kasvoja molemmin puolin. Useimmissa silmissä kova, eläimellinen katse. Muutamissa pelokas, säälivä ilme. Mutta kaikki vaikenivat. Joku humalainen vain naurahteli käheästi.
Outoja! Outoja kaikki.
Tuolla! Muutaman askeleen päässä näki hän tutut kasvot. Jännes seisoi taampana, neljä tai viisi ihmistä oli hänen edessään. Hän seisoi nyt suorana ja katsoi toveriinsa edessäolevien päiden ylitse.