Epäonnistunut? Kaikki oli hukassa!
Ei, Jännes hymyili hänelle rohkaisevasti.
Äkkiä syntyi tungosta. Takaa työnnettiin edessäseisovia, jotka vasten tahtoaan painautuivat vartijoiden päälle. Huutoa. Kirouksia. Sotamiehet kääntyivät ympäri, komensivat ja ärjyivät. Mutta he eivät voineet käyttää pistimiään tungoksessa.
Sitä silmänräpäystä käytti Pentti hyväkseen. Kun vartijoiden huomio oli kokonaan kääntynyt yleisöön, kumartui hän nopeasti ja syöksähti tungeksijoiden väliin.
Sekasortoa kesti vain hetken. Vartijat saivat yleisön työnnetyksi takaisin.
Mutta järjestyksen palautuessa oli Pentti jo turvassa. Hän seisoi pusertuneena kahden paksun, haisevan juutalaisen väliin. Hänen likainen, löyhkäävä pukunsa ei millään tavoin eronnut ympärillä olevien vaatteista.
Mutta hän vapisi vielä. Hirvittävän jännityksen lauettua pettivät hänen hermonsa. Hän oli purskahtamaisillaan itkuun.
Viimeiset vangit katosivat vaununovesta sisään. Hetkistä myöhemmin juna lähti liikkeelle.
Pentti seisoi paikoillaan tuijottaen jäykin katsein vaunujen perään.
Siellä menivät hänen vankitoverinsa. Milloinkaan he eivät palaisi.
Eivät milloinkaan…