Hän oli vapaa!
Se, joka on sotavankina virunut kaksi kuukautta ryssäläisissä vankiloissa ja pelastettu juuri, kun hän on astumassa yli kuoleman kynnyksen, vasta se oikein käsittää, mitä on vapaus.
Pentti ei katsonut oikealle eikä vasemmalle. Hän ei nähnyt vastaantulijoita eikä taloja kadun molemmin puolin. Tunteet ryöppysivät hänen rinnassaan.
Vapaa! Hetken kuluttuahan saisi puristaa toverin, ystävän, pelastajansa kättä! Ja sitten! Kohti kotia.
Isänmaata!
Vaaroja täynnä se tie olisi. Mutta kävihän se kohti Suomea!
He poikkesivat syrjäkadulle. Ilkeä löyhkä leyhähti sieltä vastaan, mutta Pentti ei tuntenut sitä.
Hän ajatteli kotia…
Opas pysähtyi katsomaan erästä kellarimyymälän ikkunaa. Kaikenlaista kamaa oli kerätty siihen.
Kun Pentti ehti hänen luokseen, kääntyi hän puhuttelemaan: