Pentti huomasi liian myöhään erehdyksensä. Hän nousi hitaasti pystyyn voittaakseen aikaa.
— En, vastasi hän sitten levollisesti. — Olen suomalainen.
Ruskeat silmät katsoivat häneen tutkivina.
— Mitä sitten haette tästä saastanpesästä, herra?
Pentti silmäili vuorostaan vähän tarkemmin puhekumppaliaan.
Väkijuomat leyhkäsivät hänen hengityksestään. Mutta mies oli siististi puettu. Partaisista kasvoista loistivat silmät viisaina ja terävinä. Piirteet olivat kauniit, sopusuhtaiset. Kapealla, valkealla kädellään siveli hän tuumivasti hyvin hoidettua leukapartaansa.
— Olen kommunisti, vastasi Pentti. — Poliittisten mielipiteitteni vuoksi piti minun jättää syntymämaani.
– Hyvä, hyvä, virkahti vieras hieman hermostuneesti. — Mutta tehän puhutte saksaa? Melko hyvin, se täytyy tunnustaa.
— Olen ollut Saksassa. Opintomatkoilla.
Vieraan mielenkiinto kasvoi..