— Suutele häntä, suomalainen! Kädelle? No niin, onhan se hyvä alku.
Hän täytti kaksi lasia. Annuška tyhjensi lasinsa yhtä nopeasti kuin seuralaisensakin.
— Kas niin, lemmikkini! Nyt voimme ajatella itseämme. Hoitakoot nuo jo omat asiansa.
Pentti ja Maša katsoivat vaieten toisiaan. Pentti totisena. Tyttö keimailevan huvitettuna.
— Saanko pyytää lasin sampanjaa, tohtori?
Pentti nousi paikoiltaan ja täytti lasin.
— Olkaa hyvä, neiti.
Tyttö naurahti.
— Ettekö tahtoisi sanoa: Maša? kysyi hän koskettaen hoikilla, hyvinhoidetuilla sormillaan nuoren miehen käsivartta.
Pentti vetäytyi kauemmas hänestä eikä vastannut. Tyttö oli kaunis, vaarallisen kaunis.