Maša kohautti paljaita olkapäitään, pisti savukkeen suuhunsa ja tarjosi seuralaiselleenkin. Pentti pudisti päätään.
— Olettepa te! hymähti tyttö ivallisesti. — Ette toki kieltäytyne antamasta minulle tulta?
Pentti sytytti vitkastellen hänen savukkeensa.
Molemmat vaikenivat.
Maša poltteli tarkastellen seuralaistaan. Parroittunut, ryysyinen. Mutta silmät, harmaat, omituisen välähtelevät, olivat kauniit, puoleensavetävät. Hän naurahti veikeästi.
Tehän olette Suomesta, tohtori? kysäisi hän heittäen oikean säärensä vasemman yli, niinettä punaisen silkkisukan verhoama siro polvi pisti näkyviin hameenhelman alta. — Ihana maa.
— Oletteko te ollut Suomessa, neiti?
Tyttö oli naisellisella vaistollaan osannut koskettaa oikeata kieltä.
— Kyllä, olen viettänyt siellä monta kesää. Terijoella. Meillä oli kaunis huvila siellä.
— Todellakin?