— Kun Jännes sähkötti, että sinä makasit kuumeessa Viipurin sairaalassa, emme ensin voineet uskoa, että se olit todella sinä. Olimmehan saaneet ilmoituksen, kauhean ilmoituksen, että olit kuollut. Olimme itkeneet sinua viikkokaudet. Vanhempasi ja minä matkustimme heti Viipuriin. Ja Jänneksen kanssa toimme sinut tänne. Olet ollut sairaana, rakas, hyvin sairaana.
Pentti kuunteli tarkkaavasti. Sitten kuiskasi hän tuskin kuuluvasti:
— Äiti… isä…
Tyttö nousi.
— Menen ilmoittamaan heille, rakas. Miten he ilostuvatkaan!
Äiti…
Pentti aukaisi silmänsä. Luomet tuntuivat lyijynraskailta, mutta katse oli kirkas ja selvä.
Huone oli tyhjä. Hanna oli poissa.
Niin, Hannahan oli mennyt ilmoittamaan äidille ja isälle.
Sairas hän oli siis ollut. Ja Hanna oli hoitanut häntä. Omassa rauhaisassa huoneessaan, johon mikään häly ei kantautunut.