Varjo lensi Pentin kasvoille. Laukkanen! Laukkanenkin oli seurannut
Pentinmäkiä, Kuikkaa ja Pikku-Mattia. Kaatunut… Hän ei siis
milloinkaan päässyt takaisin Miinansa luo, joka oli lähettänyt hänet
Viroon, koska hänelle ei kelvannut sodassa käymätön sulhanen.
— Miehenä hän kaatui, lisäsi Hermanni. — Nurkumatta kesti kaiken, kun muut jo napisivat. Sellainen hänestä tuli. Ja paikallensa kaatui.
Hanna huomasi levottomana, minkä vaikutuksen kuolonsanoma Penttiin teki. Hän veti Lindan mukaansa sairaan vuoteen ääreen.
— Ja tässä, sanoi hän iloisesti, — tässä on minun uusi sisareni? Hän on ollut sisareni jo kaksi kuukautta. Ja siksi hän on luvannut jäädäkin.
— Niin, Pentti, virkahti Linda hymyillen hänelle kyyneltensä lävitse, — täältä olen löytänyt toisen isänmaan, toisen kodin.
Pentti katsoi heitä. Siinä olivat kaikki, jotka olivat hänelle rakkaimpia maan päällä.
— Miten ihanaa on olla täällä! huo'ahti hän. — Ja miten hyviä te kaikki olette.
Hanna naurahti iloisesti.
— Mutta tältä vuoteelta et pääsekään karkaamaan niin kuin Tarton sairaalasta. Et, ennenkuin minä annan sinulle luvan.
* * * * *