— Se ei tietysti ollutkaan tarkoitukseni, sanoi hän. — Mutta voisitte kehoittaa toverianne ottamaan varmuuden vuoksi aseen mukaansa.
— Aseen?
— Niin. Ystävättäreni asuu kaupungin ulkopuolella. Ei kyllä kovin kaukana. Mutta ympäristö ei ole vielä aivan turvallinen. Linda kertoi eilen muutamien asestettujen miesten ahdistaneen häntä kotimatkalla. Hän pääsi kyllä kotiin, mutta sai oven itsensä ja noiden miesten väliin aivan viime tingassa.
— Ryssiäkö?
— Arvattavasti.
Pentti mietti hetken.
— Silloin luulen, että jonkun toverini seurassa teen pienen jalkamatkan tänä yönä. Pariskuntamme saattaa tarvita henkivartioston. Kiitos neuvoistanne, neiti Kamm.
— Ei kiittämistä, vastasi tyttö nousten ja ojentaen kätensä hyvästiksi. — Tuolta tulee isäni. Vahinko, että puhelumme supistui näin lyhyeen, kersantti Kaira.
— Ehkäpä meille tarjoutuu tilaisuus sitä vielä jatkaa, sanoi Pentti. — Tehän olette Punaisessa Ristissä. Ja kun minä olen sotilas, niin ei tiedä, vaikkapa piankin tapaisimme jälleen.
* * * * *