LINDA (poistuu oikealle)
Hiljaisuus.
SALME (on vetäytynyt ikkunan luo, taittaa syklamin kukan.)
En tiedä, miten kiittäisin teitä. En löydä sanoja.
PENTTI (sydämellisesti)
Älkää kiittäkö minua, Salme-neiti. Minun mielestäni ei meidän välillämme tarvita tyhjiä sanoja. Ainakin toivon sitä.
SALME (katsoen Penttiin loistavin silmin)
Niin… Mutta ottakaa kuitenkin tämä kukka muistoksi. Muistoksi virolaiselta tytöltä, joka ei ikinä unohda tätä päivää.
PENTTI (ottaa vastaan kukan, suutelee sitä, panee sen muistikirjansa väliin ja pistää poveensa.)
Minä talletan sitä sydämelläni, Salme-neiti. Aina. Samoinkuin muistoa sen kauniista antajasta.