Seuraavana päivänä, joulukuun 27:ntenä, julkaistiin sanomalehdissä kutsu Ensimmäiseen Suomalaiseen Vapaajoukkoon ilmoittautuneille saapua aamulla joulukuun 28 p:nä Uudenmaan kasarmille Liisankadun varrelle. Luutnantti Anto Eskola sai käskyn kiireellisesti ryhtyä panemaan kuntoon komppaniaansa — vaikeasti täytettävä käsky, kun ei ollut tietoa, mistä yht'äkkiä voisi hankkia tarpeelliset sotilaspukimet puolelletoistasadalle miehelle.
Joulukuun 28 p:nä oli Uudenmaan kasarmilla tavaton hälinä. Miehistöä järjestettiin. Upseerit jaettiin eri komppanioihin. Komppanioiden päälliköiksi määrättiin: 1:sen kompp. luutnantti Eskola, 2:sen kompp, kapteeni Severi Kanerva, 3:nnen kompp. vänrikki Yrjö Laaksonen ja 4:nnen kompp. vänrikki August Johansson, joka sai pian määräyksen luovuttaa päällikkyyden vänrikki Bror Dahlgrenille. Senjälkeen l:seen komppaniaan valittiin aliupseerit ja miehistö, yhteensä n. 150 miestä.
Mutta kuljetuslaivan ja välttämättömien vaatetustarpeiden saanti teki vaikeuksia. Edellisestä selvittiin kuitenkin verrattain pian siitä huolimatta, että laivan vuokrasopimus Suomen ja Viron hallitusten välillä ei ollut vielä lopullisesti vahvistettu. Vaatteiden hankinta näyttäytyi sitävastoin pulmalliseksi kysymykseksi.
Niin lyhyessä ajassa mikään sotilaspukimo ei voinut sitoutua hankkimaan 150 sotilas-vaatekertaa. Suomen armeijan intendenttuurista ei oltu liioin halukkaita antamaan sotilaspukuja, joita oman maan vakinainen armeija siihen aikaan kipeästi tarvitsi, mikäli niitä voitiin saada. Matka Tallinnaan täytyi lykätä. Majuri Ekströmin ja luutnantti Eskolan tarmon ja hellittämättömyyden ansiota on, että jonkinlaiset manttelit ja sotilastakit saatiin seuraavana päivänä hankituiksi 1:selle komppanialle, joten jäänmurtaja »Tarmon» kapteenille voitiin antaa määräys olla valmiina kuljettamaan ensimmäiset vapaaehtoiset joulukuun 30 päivänä Tallinnaan. Vaatetus oli kylläkin perin vajanainen ja laadultaankin vaatimaton — täydellinen sotilaspuku saatiin miehistölle vasta myöhemmin Virossa, — mutta sehän sillä hetkellä pääasia olikin, että komppanialla oli jonkinlainen yhtenäinen vaatetus, joten matkalle voitiin lähteä.
1:sen komppanian matkasta Tallinnaan ja sen vastaanotosta siellä luutnantti Kirotar kertoo:
'Seuraavana päivänä (30. XII.) olin jo klo 7 aamulla jälleen kasarmilla. Luutnantti Eskola oli jo järjestänyt komppaniansa matkaa varten. Miehet olivat asettuneet kahteen riviin pihalle odottamaan Ekströmiä. Enempää ei sillä kertaa voitu lähettää vaatteiden puutteen vuoksi.
— Asento! kajahtaa äkkiä terävä komento. Miesrivi jähmettyy liikkumattomaksi.
Majuri Ekström tulee yli pihan.
— Päivää, pojat! kuuluu hänen lyhyt tervehdyksensä.
— Hyvää päivää, Herra Majuri! jyrisee vastaus kuin yhdestä suusta.