Lauantaina, tammikuun 11 p:nä, vietettiin Pohjan Poikain lipun juhlalliset vihkiäiset Uudenmaan kasarmin pihalla alkaen klo 9 ap. Koko 1:nen pataljoona oli asettunut neliön muotoon pihamaalle. Everstiluutnantti Kalmin saapuessa Valkoisen Kaartin Rykmentin soittokunta soitti »Porilaisten marssin» ja sitten vanhana suomalaisena sotarukouksena käytetyn virren »Minä vaivainen mato ja matkamies».
Senjälkeen opettaja M. Pihkala jätti rykmentin komentajalle taiteilija Alasen ja hänen rouvansa johdolla valmistetun Pohjan Poikain lipun, joka esittää makaavaa siniristiä valkoisella pohjalla, ristin keskessä valkoinen jääkarhun pää kilpimuotoisella, mustan reunan ympäröimällä sinipohjalla, tangon puoleisessa ylänurkassa keltaiset kirjaimet P. P. Luovuttaessaan sen opettaja Pihkala toi perille sen naisryhmän terveiset, joka oli lipun ommellut lausuen m.m. Suomen naisten ja äitien toivovan, että lippu johtaisi Pohjan Poikia voitosta voittoon jalossa taistelussa naisten, lasten ja sorrettujen puolesta.
Everstiluutnantti Kalmin kiitettyä rykmenttinsä puolesta lahjan antajia tohtori Louhivuori piti puheen Pohjan Pojille Viron Avustamisen Päätoimikunnan puolesta, joka kokonaisuudessaan oli saapunut tilaisuuteen.
Samalla kertaa vihittiin myöskin maisteri Heikki Klemetin kirjoittama, säveltämä ja Pohjan Pojille omistama. »Malevavirsi». Sitä soitettaessa rykmentti seisoi liikkumatta, miehistö asennossa, upseerit kunniaa tehden. Samallakuin everstiluutnantti Kalm päiväkäskyssään N:o 8 ilmoitti »Malevavirren» Pohjan Poikain taistolauluksi, määräsi hän rykmentin juhlamarssiksi maisteri Klemetin säveltämän »Pohjan Poikain marssin».
Lähdön hetki koitti seuraavana päivänä 1:selle pataljoonalle ja yhteysosastolle. Jääkärivänrikki Hannula kertoo siitä:
»Kun pataljoona 12 p:n aamuna seisoi lähtöä varten järjestyneenä kasarmin pihalla yhdessä yhteysosaston kanssa, oli se käytettävänä olleen ajan vähyydestä huolimatta kokoonpanonsa ja miehistön vaatetuksen puolesta jotenkin valmis. Viltit puuttuivat tosin miehistöltä kokonaan ja joiltakin päällystakki, mutta yleensä vaatetus ja varustus olivat kaikin puolin moitteettomia. Puuttuvain varuskappaleiden luvattu täydentäminen Viroon saavuttua osoittautui kuitenkin syystä tai toisesta valitettavasti mahdottomaksi. Joitakin seikkoja oli myös vielä lopullisesti järjestämättä, esim. välikirjojen kirjoittaminen, mutta Virossa olisi tilaisuus siihen, ja siellä pataljoona muutenkin oli saatettava lopulliseen taistelukuntoon.
»Pataljoonan ja komppanioiden päällystö oli lähdettäessä seuraava: pataljoonan komentaja jääkärivänrikki Erkki Hannula, adjutantti vänrikki Yrjö Silventoinen, talouspäällikkö liikemies Yrjö Sinervo, 1:sen komppanian v.t. päällikkö jääkärivääpeli Jussi Korhonen, 2:sen komppanian päällikkö jääkärivänrikki Yrjö Koivisto, 3:nnen komppanian päällikkö jääkärivänrikki Einari Marttinen. 1:selle K.K.K:lle ei, ikävä kyllä, oltu löydetty kelvollista päällikköä. Joukkueenjohtaja, vääpeli Yrjö Riikonen olisi epäilemättä, kuten myöhemmin kävi selville, ollut siihen täysin pystyvä, mutta hänen kykynsä oli silloin vielä tuntematon. Komppanian muista joukkueen johtajista mainittakoon vielä kersantti Lauri Sammalisto. Muuten oli aines tässä komppaniassa, sekä alipäällystö että miehistö, erinomaista.
»Pataljoonan lastaus laivaan tapahtui nopeasti ja hyvässä järjestyksessä. Tilaa oli aivan riittävästi. Suuri ihmisjoukko oli rannalla saattamassa. Puheita, »Porilaisten marssi» ja »Alaamme», ja niin laiva erkani laiturista. Katsellessa laivan kannella seisovaa harmaata joukkoa, joka uljaana matkasi merentakaiseen maahan, ylpeä tunne paisutti rintaa.»
Samalla kertaa matkustivat »Väinämöisellä» Tallinnaan everstiluutnantti Kalm, Viron Avustamisen Päätoimikunnan edustaja Virossa, tohtori Lauri Kettunen ja sotilasasiaintoimikunnan jäsenet, maisterit Ruuth ja Kaukoranta.
Puheiden, laulujen ja molemminpuolisten jäähyväisten jälkeen irtautui
»Väinämöinen» klo 9 tienoissa laiturista ja lähti eläköönhuutojen ja
onnentoivotusten saattamana halkomaan Suomenlahden jääkenttää, suuntana
Tallinna.