5. P.P. patteristo asettaa Breuss—Tilder tienhaaran varmistamiseksi 1 patterin. Loput patteristoa ynnä räjähdyskomennuskunta Jääkärimajuri Snellmanin johdolla seuraavat Jääkäriluutnantti Hannulan joukkoja.
6. Ratsuosaston päällikkö Vartiainen pitäköön kaikilla mahdollisilla
keinoilla huolta yhteydestä Jääkäriluutnantti Hannulan ja minun
välillä. Luutnantti Lehtonen järjestää sähköyhteyttä.
7. Niin pian kuin olen saanut tiedon radan katkaisemisesta Marienburgin
eteläpuolella, lähtevät panssarijunat Kapteeni Petersin johdolla
etenemään Marienburgia kohti.
8. Itse tulen olemaan junassa Hoppenhofin asemalla. Esikuntajunan
yhteydessä on Tohtori Kallioisen johdossa oleva ambulanssi, johonka
kuljetettakoon kaikki kaatuneet, haavoittuneet ja sairaat.
Merkinnyt: Kalm
Eversti ja Pohjan Poikain Komentaja.
Vakuudeksi: Tamminen
Vänrikki ja lähettiupseeri.»
Etelärintaman muilta osilta tiedettiin tilanteesta seuraavaa: Vihollinen ryntäsi suurin voimin Ruhjan, Alt Karkelnin ja Turneshofin seuduilla. 3:s virolainen jalkaväkirykmentti oli linjalla Sallenek—Ramnek—Oling—Silleratnek—Wiezemhof, jossa hyökkäysaloite oli niinikään punaisten käsissä. Pohjan Poikain itäpuolella Tallinnan suojeluspataljoona oli ollut pakotettu suurien vihollisvoimien ahdistamana vetäytymään taapäin linjalle Schreibershof—Killomani— Rogosi. Eversti Puskarin muiden joukkojen oli ollut peräydyttävä linjalle Panikovitsh—Podgorje—Lesgi—Vederniki.
Jääkärikapteeni Hannula kirjoittaa operatsionikäskystä ja sen alkuvaiheista:
»18 p:n iltana eversti Kalm saapui itse Adseliin ja esitti minulle lopullisen suunnitelmansa Marienburgin valloittamiseksi. Samalla hän ilmoitti, ettei hän katsonut olevansa oikeutettu käskemään pataljoonaa ryhtymään tätä suunnitelmaa toteuttamaan, koska se oli uhkarohkea, eikä suomalaisten vapaaehtoisten tekemä sitoumus velvoittanut heitä sotaretkeen niin syvälle Liivinmaahan, kauas Viron kansallisten rajojen ulkopuolelle. Senvuoksi hän tahtoi kokonaan jättää minun ratkaistavakseni, suostuiko pataljoona tähän suunnitelmaan vai ei. Ellen katsoisi voivani taipua siihen, niin Pohjan Pojat olivat kaikessa tapauksessa jo suorittaneet sen tehtävän, joka eteläisen rintaman ylipäällikön käskyssä heille oli annettu, ja voivat palata takaisin Valkiin.
»Kun asia näin ollen asetettiin riippuvaksi tällaisesta näkökannasta, en minä puolestani — ollakseni johdonmukainen — katsonut olevani oikeutettu yksin ratkaisemaan asiaa ja antamaan pataljoonalle suoranaista käskyä, vaan esitin saman kysymyksen alaisilleni komppanioiden päälliköille.