KAISU. Hätä keinon keksii: pannaanpa tämä mukurapää-puntari pöydälle. Ja ihme on, jos ne eivät miestä ja puntaria nähdessään säikähdä ja pakoon pötki. (Tuo ovensuusta puntarin ja koettaa asettaa sitä pöydälle pystyyn, saamatta kuitenkaan.) Ole sitten pitkälläsi, kun et pystyssä pysy!
HELENA. Nyt ne ovat jo tuossa saunan luona. Voi kun se Mattikin meni sinne Niittyselle.
KAISU. Niin, eihän ne miehet sitä usko, mitä me naiset sanomme, vaikkemme ole heitä yhtään huonompia.
VAPPU. Voi voi voi!
HELENA. Kyllä tässä sentään yksi oikea mies olisi hyvään tarpeeseen.
KAISU. Niin — olisihan se! Eihän niiden rosvojen kanssa naiset oikein uskalla tappelemaan käydä.
VAPPU (ilkkuen). No, mitä sinä pelkäät? Mieshän sinä nyt oletkin. Ja kyllähän Kaisu yhden miehen kurittaa, koskapa tässä viime viikolla hyvästi riitti Ylätalon Maijalle ja Kustaalan Mantalle molemmille tukkanuottasilla ollessa. Tokihan kaksi naista nyt yhtä miestä vastaa, ja…
KAISU (keskeyttäen). Mitä! Minäkö olen milloin tapellut? Todistakaa se! Olenko minä sellainen? Häh! Olenko minä tappelunhaluinen? (Lähenee uhkaavasti Vappua.) Itsehän tuossa aina riitaa haastatte!
VAPPU (Kaisun puhuessa). Niin, niin. Näinhän sen aivan selvästi saunan ikkunasta. Mitä? Minäkö riitaa haas…
HELENA (keskeyttäen). Heretkää siitä jo! Nyt ne ovat tuossa pihalla. Voi voi! Tänne tupaan näkyvät tulevan. (Naiset siirtyvät pelokkaina pöydän luo.)