HELENA. Niin, tuolla metsässä olivat päivällä nähneet pari epäilyttävän näköistä miestä, ja tämän takia meni Matti-veljeni Niittylään yöksi; nämä näet pelkäsivät rosvojen sinne tunkeutuvan. Mutta kun Kaisu navetasta tultuaan huomasi teidät tuolla ruispellon pientareella istumassa, luulimme teitä samoiksi roistoiksi. Ja niitä muka peloittaakseen pukeutui Kaisu Matin vaatteisiin.
MATTILA. Jo minä sitä epäilin, mitenkä mies voi toisen miehen tukkaan tarttua; sehän on naisten tapaista.
KAISU. Naurakaa vaan! Mutta kyllä te taisitte hyvän tukkapöllyn saada?
MATTILA. Vieläkin tuntuu se päänahassani. (Nauravat.)
KAISU. Kyllähän minä teitä jotenkin kovakouraisesti pitelin, mutta… (katsahtaa ikkunaan) voi voi, nythän ne vasta oikeat rosvot tulevatkin. Katsokaa, kuinka seipäät olalla juoksevat! (Katsovat ikkunaan. Naiset voivoitavat.)
VAPPU ja HELENA. Voi voi! Nyt ne tulevat! Puolustakaa meitä!
TAHVO. Kyllä me heidät kuritamme.
MATTILA. Menkää te vain kamariin, älkääkä huutako!
HELENA. Mutta jos ne tappavat sinut, Tahvo?
TAHVO (työntäen Helenaa hellästi kamariin). Älä pelkää! Ei ne meille mitään mahda. (Naiset menevät kamariin. Tahvo ja Mattila asettuvat molemmin puolin ovea.)