TAHVO. Minä otan vastaan ensiksitulevan, sinä saat pitää huolen jälkimäisestä.
MATTILA. Tuossa ne jo ovatkin. (Matti ja Niittynen ryntäävät samassa sisään. Tahvo tarttuu Matin rintapieliin, Mattila Niittysen. Riuhtovat toisiaan ja puhuvat yhtaikaa. Naiset voivottavat metelin aikana kamarissa.)
MATTI. Senkin roistot, vielä teette vastarintaa! Ulos ei ole pyrkimistäkään. Niittynen, pidä puolesi!
NIITTYNEN. Äh! Annan heille oikein miehen kädestä.
TAHVO. Moiset rosvot! Nyt ette vähällä pääsekään. Naiset, tuokaa nuoria! Huomenna viedään teidät nimismiehen luo ja ylihuomenna kuritushuoneeseen!
MATTILA. Kiikkiin jouduitte, pitkäkyntiset!
MATTI. Mitä! Minut kuritushuoneeseen! Kyllä minä teille näytän!
HELENA (kurkistaa kamarin ovelta). Tässä on köyttä. (Hämmästyen.) Mitä! Isäntähän se onkin ja Niittynen! (Ottaa Tahvoa käsipuolesta.) Hellittäkää jo! Hän on isäntä. (Miehet eroavat.)
TAHVO (hämmästyen). Isäntä!
MATTI. Mutta mitä miehiä te oikeastaan olette, kun noin vain uskallatte rynnätä isännän päälle ja vielä hänen omassa tuvassaan?