KAISU. Aha! Joko jou… (Hämmästyy.) Ka, Mattihan se onkin!
MATTI (ihmeissään). Mitä "komediaa" sinä, Kaisu, olet pelannut?
KAISU (häpeissään). Niin — ne varkaat… (Pujahtaa kamariin. Vappu jää tupaan.)
MATTI. Mikä hätä teillä oli varkaiden tähden? Olihan teidän turvananne tämä kosiomies puhemiehineen. (Katsahtaa Tahvoon.) Mutta miten te olette noin piimässä?
TAHVO. He luulivat meitäkin varkaiksi. Kun tulimme tupaan ja avasimme oven, ryntäsivät naiset meidän päällemme. Minä sain piimätuopin sisällyksen niskaani (taputtaen Mattilaa olalle), mutta Mattila se vasta pulassa oli: Kaisu näet riippui molemmin käsin hänen tukassaan, niin ettei mies-poloinen joutanut oikein huutamaankaan. (Nauravat.)
MATTI. Niin — ne naiset ovat naisia.
HELENA (ottaen pyyheliinan). Saanko puhdistaa, Tahvo, takkisi?
TAHVO. Miksei. — Ethän minua enää koskaan piimää. — (Kuiskailevat keskenään. Helena puhdistaa takin.)
NIITTYNEN (Mattilalle), Me taas kun näimme teidän tulevan tuolta metsän läpi ja suuntaavan kulkunne tännepäin, aloimme seipäiden kanssa hiipiä jälestänne. Ja kun huomasimme, että astuitte tupaan, lähdimme heti juoksujalkaa perästä ja…
MATTI (keskeyttäen, Mattilalle). Hahahaa! Te taas luulitte meitä rosvoiksi ja otitte oikein miehen kourilla vastaan.