MATTILA. Sen jätimme Mäkelän lautamiehelle ja tulimme tästä metsän läpi suoraan.
TAHVO (kuiskaa Mattilalle). Esitä nyt se asia!
MATTILA. Niin — tuota. Pitäisihän se asiakin toimittaa. — Kosijoita olemme, niinkuin tiedätte. Tämä Kyntölän Tahvohan se on kainalokanaistansa etsimässä, ja tästä talosta on hän sen löytänyt. Iso on Tahvolla koti: kaksitoista pulskaa lehmää seisoo suuressa kivinavetassa, kolme on hevosta; paljon on kylvetty ruistakin: kokonaista kah…
MATTI (keskeyttäen). No, no, no! Kyllä minä tiedän, mitä Kyntölässä kylvetään ja mitä niitetään. Iso on talo. (Tahvolle.) Mieluinen olet vävy meille, Tahvo. (Helenalle.) Kelpaako Helenalle kihlat?
HELENA. Kyllä kelpaa.
TAHVO. No, katsellaanpa sitten näitä kihlasia. (Vetää povitaskustaan paperikääröjä.)
MATTI. Ja nyt, Kaisu ja äiti, tuokaapa viimeinkin se illallinen!
Väliverho.