VAPPU. Voithan huomenna kehrätä sen, mitä et tänään ehdi.
KAISU (kiivaasti). Voitte tekin sen sukan valmistaa vasta huomenna. Minähän tässä emäntä olen.
MATTI. No… no… Joko taas…
VAPPU (kiivaasti). Sinä emäntä! Niin — sitä sinä olet laulanut aivan siitä asti, kun Matti-poikani sinut tähän otti. Mutta sen sanon sinulle, että minä tässä emäntänä heilun niinkauan kun pääni pystyssä pysyy, enkä alistu kenenkään käskettäväksi.
MATTI. NO… no… Mitä se äiti taas siinä…
KAISU (melkein itkien). Ja sen minäkin tässä sanon ja sanoisin vaikka koko kylän kuullen, että niin riitaisaa ja pahansisuista anoppia ei toista löydy ainakaan tässä pitäjässä ja tuskin toisessakaan.
MATTI (Kaisun puhuessa). No, mitä sinä, Kaisu, taas? Älä nyt tuossa riitele! Eihän se sillä parane. No… no… Herkeähän siitä!… Tuokaa se ruoka!…
VAPPU. Vai pahansisuinen! Hahahaa. Kuka se nytkin riidan aloitti? Minäkö, häh?
HELENA (tulee kamarista). Mikä nyt taas on? Aina te riitelette!
MATTI (Helenalle). Tuo sinä, Helena, illallinen! (Vapulle ja Kaisulle). Ja te akat, jos ette tukkoa suutanne, niin saatte uloslähdön. Ja tuokaakin se illallinen nyt juuri pöytään!