KAISU. Kyllä meidän täytyy, Matti, erota talosta. Ei tästä elämästä tul…
MATTI (keskeyttää kiivaasti). Suu kiinni ja paikalla! — No, ruoka pöytään! (Vappu ja Kaisu nousevat.)
HELENA. Kyllä minä tuon. (Astuu peräovea kohti. Kopinaa ulkoa.)
MATTI. Kukahan vieras se näin myöhään mahtaa tulla?
NIITTYNEN (astuu sisään). Hyvää iltaa!
MATTI. Iltaa, iltaa! Astukaahan, Niittynen, peremmälle! Mitäs naapurille kuuluu?
NIITTYNEN (istuutuu). Onhan niitä kuulumisia. Varkaita ja rosvoja nyt näillä seuduin majailee.
VAPPU, KAISA ja HELENA (huudahtaen). Täälläkin!
MATTI. Onko niitä nähtykin?
NIITTYNEN. Niin — Ylätalon Maija se päivällä marjassa käydessään ne tuolla salon puolella oli nähnyt. Pitkiä miehen roikaleita kuuluivat olleen, ja heti heidät huomattuaan Maija pyyhälti kotiin minkä ennätti.