KAISU. Ei minulla ainakaan nälkä ole. Niitä varkaita tässä ajattelen.
VAPPU. Ei ole minullakaan. Syö sinä, Helena, jos haluat!
HELENA. En minäkään sitten kehtaa syödä. Syödään myöhemmällä.
KAISU. Kyllä lehmille ainakin illallinen kelpaa. Ja ne vaateaitatkin pitää lukita. (Poistuu.)
HELENA (katselee sanomalehteä). Mistä asiasta te äsken riitelitte?
VAPPU. Eihän siihen paljoa tarvita, kun Kaisu riidan aloittaa. Siitä emännyydestä se vähän kiukustui. Mutta niinkuin ennenkin, hän nytkin pian leppyi.
HELENA. Etkö vaan lie, äiti, taas häntä härnännyt? Eihän olekaan ihme, jos hän sattuu suuttumaan.
VAPPU. Minä härnännyt! Hänhän härnää ja komentelee minua, ikäänkuin olisikin aivan emäntänä talossa.
HELENA. Saisithan, äiti, hänelle emännyyden luovuttaa, kun hän niin tahtoo. Melkein joka päivä teillä on siitä riitaa.
VAPPU. Niin — olen sitä kyllä ajatellut. Kuitenkin aion emännyyden pitää ainakin siihen asti, kun sinä miehelään joudut. En henno antaa sinua hänen käskettäväkseen.