VAPPU. Voi voi sentään! Jos ne vaan hyökkäävät sillä aikaa meidän päällemme.
MATTI. Älkää pelätkö! Eivät ne tänne uskalla tulla.
HELENA. Niin. Eihän nuo nyt toki näin kylän laitaan. (Matti ja Niittynen lähtevät.)
KAISU. Ja kyllähän minussakin jonkun verran miehelle vastusta riittää, vaikka olenkin nainen.
VAPPU. Tuskinpa vain.
KAISU. Kyllä! Ja jos ne, senkin maailman tasaajat, vain tänne meille vieraiksi tulevat, niin selkään mekin niille annamme. Kyllä minä toisen miehen osalleni otan.
HELENA. Kyllä me taas äidin kanssa toisen kuritamme.
VAPPU. Ei ole minusta vanhasta enää mihinkään. Mutta autanhan minä teitä, jos ei muussa niin huutamisessa.
KAISU. Me emme huudakaan. Eikä teissä taitaisi olla auttajaa huutamiseenkaan.
HELENA. Huh, kyllä olisi sentään kamalaa, jos meidän täytyisi rosvojen kanssa tappelemaan käydä. (Hetken perästä.) Pitäisihän se illallinenkin syödä. (Astuu peräovea kohti.)