V. 698. "Italoinen sardelli" s.o. italialaisesta sardellipuusta tehty peitsi.
V. 710. Baijaen kaupungin, joka oli Kampaanian maakunnassa ja missä Rooman ylhäisö oleskeli mielellään Vergilion aikana kesäaikoina maahovissa, olivat Eubean saarelta tulleet Kreikkalaiset siirtolaiset perustaneet.
V. 716. Procidan saari on Neapelin lahden edustalla.
V. 716. Inarime, nyk. Ischian (l. Iskian) saari, myöskin lähellä Neapelia, on syntynyt maanalaisen tulen vaikutuksesta; siellä oli äskettäinkin suuri maanjäristys (v. 1886). — Vergilio kertoo, että Juppiter laski tään saaren Tyfeonin, erään jättiläisen päälle, tämän rangaistukseksi. Vert. Aen. III, 578 ss.
KYMMENES LAULU.
Sota.
Ainehisto.
Kokouksessa Olympolla kehottaa Juppiter jumalia yksimielisyyteen (1-15), jolloin Venus valittaa Juppiterille Troijalaisten kovaa onnea ja Junon vainoamista (16-62), mutta Juno sen syytöksen torjuu, sanoen Troijalaisien ja Venuksen itsensä olevan syypäät onnettomuuksiinsa (62-95). — Juppiter päättää kokouksen vakuutuksella, ettei hän tahdo kumpaakaan heistä puoltaa, vaan on jättävä asian Kohtalon ratkaistavaksi (96-117). — Rutulot ahdistavat Troijalaisia, jotka puolustaivat Askanion ja Mnestheon johdon alla (118-145). — Sillä aikaa Aeneas, saatuaan Etruskit liittolaisikseen, läksi Pallaan, Tarkhon ja 30 laivan kera palausmatkalleen omaisiensa luo, jolla matkalla kohtaa laivoista syntyneet merenimmet, joista Kymodokea kertoo hänelle, millä kannalla asiat leirissä ovat (146-255). — Aeneaan ja hänen väkensä saapuminen rantaan (256-307), jota Turnus kokee turhaan estää; tappelu rannalla (308-361). — Pallas, tehtyään ihmeteltäviä urotöitä, tulee kahdentaistelussaan Turnon kera tapetuksi (362-509). — Aeneas, saatuaan tiedon ystävänsä Pallaan kaatumisesta, kostaa hirveästi tämän kuoleman, jolloin tappaa paitsi muita myös rikkaan, aarteitaan turhaan tarjoilevan Magon, kopeilevan Haimonin, kerskuvan Anxurin, Tarqviton, Ligerin ja Lukagon (510-605). — Juppiter sallii Junon pelastaa Turnon Aeneaan käsistä; Juno muuttuen Aeneaan näköiseksi viekottaa Turnon laivaan ja vie hänet hänen isänsä Daunon linnaan (606-688). — Mezentius kaadettuaan paljon Troijalaisia ja Tyrrhenilaisia, joutuu vihdoin kahdenkamppailuun Aeneaan kanssa, jossa tulee haavoitetuksi ja pelastuu ainoastaan siten, että hänen poikansa Lausus astuu hänen ja Aeneaan väliin (689-790). — Lauson kuolema (790-832). — Mezentius murhehtii poikansa kuolemata ja lähtee, sitä kostaakseen, jatkamaan ratsain tappeluansa Aeneaan kera, mutta saapi siinä surmansa (833-908).
Jumalten neuvottelu; Pallas ja Turnus; Aeneas, Mezentius ja Lausus.
Huonehet aukaistaan jopa kaiken voivan Olympon, kun jumalain isä ynn' inehmoin kuningas kokoukseen kutsuu tähtisehen majahans, jost' kaikkia maita, Teukrojen leiriäkin ylähält' tähystää ja Latinoin kansoja. Istahtavat avaroiss' saliloissa. Hän alkaa: 5 "Suuret taivahiset, miks teidän tahtonne taasen muuttunut on, miks niin ylen kiistätte kiivahin mielin? Italiaa sotimast' olin kieltänyt Teukroja vastaan; mut tora millinen nous yli kieltonikin! Mikä pelko taistohon käskee näit' tahi noit' eli tarttua miekkaan 10 vaativi? Saap' ikävöimätäkin sodan oikea aika, kun tyly Karthago kerran tuo varustuksihin Rooman surmoa suurta ja aukaisee uran alppien kautta: silloin sallitahan närin taistella, riistoa ryöstää. Nyt heretkäät tyvenen sovinnon rakentain iloksenne!" 15 Juppiter näin lyhyesti; mut ei Venus kultanen vastaan lyhvähän lausuile: "Oi isä, oi ikinen inehmoin, jumalainki sä herra! — sillä mit' oiskaan muuta, jot' auksemme voisimme pyytää? näetkö sä ilkkuvat kuin Rutulot, miten kulkevi Turnus 20 parvinens, kuin uvehist' isostellen ja onnesta paisuin hyökkävi? Eip' enähän varusteetkana Teukroja suojaa! Nuo jopa porttienkin sisäpuolla ja harjalla muurin taistelevat, ett' tulvilleen verens' saa kanavatkin! Poissa on Aeneas sekä tiedota. Etkö sä heitä 25 koskahan saarrosta päästä? Taas varustuksia, Troijan syntyess', uhkailee vihamies; taas uus sotajoukko ynn' Aetolian Arpista nousee Teukroja vastaan Tydeon poika! Ma luulen haavoja saavani taasen; taas varoella ma, tyttäres, saan inehmoin tamineita! 30 — Jos luvattais sekä vasten tahtoa Dardanolaiset Italiaan sai: kärsiköhöt viastaan; sä et heitä tarvitse auttaa! Vaan jos seurasivat osoansa, ennusti mist' usehin jumalat sekä haamut; ken muuttaa käskyjäs uskaltaa tahi uusia arpoja säätää? 35 Virkkasin miks Erycinan rannalla poltosta laivain tai vihurein kuninkaasta ja tuulista raivoavista, nousnehist' Aeoliast', tai pilvistä lähtöä Irin? Vieläpä Tuonenkin, — kun koettamataan tämä keino jäi hänelt' —, tää manajaa; ylä-ilmahan päästyä kohta 40 Allekto Italian kesk'kaupunkein läpi riehui. — Ei mua liikuta valtio, vaikkapa tuotakin toivoin, kestäess' onnen; voittakohot, kenen voittoa suot vain! Jos ei seutua oo mitäkään, mink' puolisos julma sois Teukroill', isä, sorretun Troijan sauhuavaisten 45 jättein kautt' anon: vaarata sallittakoon asehista selvitä Askanion; — pojan poikaani edes säästä! Aeneas samotkoon vain oudoill' aavilla keijuin tietä, min Onnensa soi hänen kuljettavaksensa; täänpä suojella vain sekä julmast' taistosta tahtosin poistaa. 50 On Amathus mull', on Pafos korkea ynnä Cythera, Idalian hovit on: asehist' erotenpa hän hiljaan tääll' elons viettäköhön. Väkivallalla käskettäköön vain Karthago sortaa Ausoniaa; sitt' ei vihollista Tyron linnoill' oo ketäkään. Mitäkäs sitä auttoi 55 taistelun turmasta pääsy, mit' Argoksen tulen väistö, — niin useat avaran meren, maan mitä kestetyt vaarat, jos Latiossakin Teukrot Pergamo-onnensa saavat? Eik' paremp' ollunna ois, isänmaan tuhon jättehill' ett' ois jäänehet mannulle, miss' oli Troija? Xanthon, Simoïn taas 60 kurjille jällehen ann', anon; ennemmin entiset suo taas Teukroill', oi isä, kohtalons!" — Nyt kuninkaallinen Juno harmistuin nimes: "Miks mua äänettömyydestä vaadit luopumahan sekä julkasemaan salatun surun lausein? Kenp' inehmoista tai jumaloist' on käskenyt käymään 65 Aeneast' otelmaan, — kuningasta Latinoa vasten nousemahan? — Tuli Italiaan pakost' onnensa, olkoon, Kassandran unen vimmoamaisna; mut tokkohan käskin leirinsä jättämähän tahi tuulille uskoa hengen? Tokkohan uskomahan pojalleen sodan johdon ja linnan? 70 Yllytinkös levokkait' asukkaita ma Tyrrheniliiton rikkoon? Haltia ken petokseen joht? Julmako valtamm'? Junonko syytä se on tai pilvistä laitetun Irin? Väärin jos on Italoin kohovaa Troijaa tuliliekin saarrella, väärin jos Turnon on isänmaall' asuskella, 75 jonk' emo haltiatar olj Venilia, taatto Pilumnus: saavatkos Lation tulisoihtuineen Frygit polttaa? — vierahat maat kukistaa ikehens' ala? — saalista ottaa? — morsiantaan valiskellen sulholta kihlatun viedä? — rauhan kätt' ojentaa, varustain selän taa tamineitaan? 80 — Kreikkaalais-käsist' Aeneaan sinä saat pelastella, pilvehen peitellä saat sekä tyhjähän usmahan miehen, laivatkin voit yht' usehiks meren immiksi muuttaa, — väärinkö siis jos myös Rutuloill' avun suonehet oomme? Viestitä Aeneas on poissa; hän viestitä jääköön! 85 On Pafos, Idalion sull', on yleväinen Cythera: miks käsin kaupunkiin sotasaan käyt, — tuimihin miehiin? Vai mekö mullistaa Frygian ylen häilyvän vallan sult' yritämm'? Mekö? Ken polois-Teukrot Akhivojen valtaan heitti? Mi syyn' oli, ett' asehiss' oli noustava miesten 90 Europan, Asian ja mi varkaus rauhansa rikkoi? Mun avittaissako Troijan liekkiö petteli Spartan? Annoinkos asehet, — uhitinkos lemmellä sotaan? Silloin sun omistas sopi peljätä; nyt valitella väärin ja myöhäänkin alat, turhia artteja nostain!" 95 Näin nimes Juno; silloin taivahiset erimielin yhtyivät hälisten pakinaan, kuni tuuloset ensin hiljahan kun humajaa lehikoissa ja viel' epäselvään tuulahtavat, julistain merimiehille kiihtymyst' tuulten. Nytp' isä kaikenvoipa, joll' on yli kaikkien valta, 100 alkaa. Täst' tyventyi jumalain ylen korkea linna, vaikeni maa vavahtuin sekä vaikeni korkea taivas, vaipui tuulahuskin, tyventyi meri päilyväks pinnaks. "Kuulkaat siis sekä nää minun lausehet mielehen pankaat! Kosk' kera Ausonilaisien ei voi yhtyä Teukrot 105 liittohon eikä se teidän arttinne loppua löydä; millainen hyvähän olis Kohtalo tai mikä toivo Teukrolla tai Rutuloll', en huol erotella ma yhtään: Kohtalon suomastakos Italot nyt saartavat Teukroin leiriä vain kokonaan erehtyinkös tahdosta Onnen. 110 En vapahda Rutuloit'! Yrityksensä kullekin vaivan tai ilon tuo. Kuningas sama, Juppiter, kaikkia johtaa! Luoma on löytävä tiens'!" — Stygilaisen sen veljensä virran pihkasta hehkuvien, syväkuilusten rantojen kautta vannoi, vannoessaan vapisuttaen kaiken Olympon. 115 Näin lopettaa. Nous Juppiter kultais-istumeltansa sitte ja taivahiset välissään ovellen hänet saatti. Sillävälin Rutulot jokapaikassa porttien luona miehiä surmaavat sekä muureja saartavat liekin; vaan väki Aeneadain suletaan varustuksien keskeen 120 eik' mitäkään paon toivoa oo. Ylä-tornissa koidot turhaan seisovat, muureja puoltaen harvalukuisna.