Oudompien Aeneidi-suomennoksessa käytettyjen sanojen selitys.
Aaluva — vesa, varpa.
Aana — enne, merkki.
Aari — suuri herneen jyvä.
Aarnio — suuri, vanha.
Aarnio-aarre — muinais-aarre.
Aarniokas — jättiläinen; hirveän suuri.
Aarniometsä — ikivanha metsä.
Aatkela — harmillinen, vihattu, vastenmielinen.
Aava — ulappa, meri.
Aavikko — ulappa, uranto.
Ahtaa — ahdistaa.
Aikaella — vitkastella, hidastella.
Ailut — tuska.
Aimo — kelpo, suuri.
Aimosa — kelpo, aika suuri.
Aines — materiaali, rakennusaine.
Airut — sanansaattaja.
Alho — laakso, noro, notko.
Allikko — seisova vesi, vesilutakko.
Ange — murhe.
Ankehikas — murheellinen.
Ankeus — murhe, ahdistus.
Antura — kenkä.
Apea — surullinen.
Appoa — mässätä.
Arina — liesi.
Arina — riutta, kuivakari; hiekkamaa (vertaa lat. arena).
Arju, — iso, kohaeleva laine.
Arpa — ennustus, luote.
Artti — riita.
Arvella — miettiä, ajatella, harkita.
Asekas — sotilas.
Askeltaa — astua.
Astali — keihäs.
Asu — varus, tamineet, asekerta, sotapuku.
Asuton — varukseton, aseeton.
Auder — höyry, kaasu; poutapilvi.
Autto — tyhjä, autio.
Auvo — riemu.
Avio — puoliso.
Avittaa — auttaa.
Ehto, ehdon l. ehon — oiva, kaunis.
Ehtysä — maho, hedelmätön.
Ehättää — ehdättää, saavuttaa.
E'istää — edistää.
Eittää — kieltää.
Empiä — arvella, epäellä.
Enne — ennustusmerkki,
Ennuste — ennustus.
Entää — saavuttaa, ehdättää.
Epiä — arvella, epäellä, empiä, estellä, kieltää.
Epäkelpo — kelvoton.
Epäröidä — epäellä, arvella.
Erjetä, erkenen — haaraantua, erkaantua.
Erä — saalis.
Erälaakso — yksinäinen, kaukainen salolaakso.
Erämies — metsästäjä.
Etopaasi — aika paasi.
Etäs — kau'as, etäälle.
Evätä — eittää, kieltää.
Haalea — tuhkan l. valkean harmaa.
Haarniska — sotapaita.
Hakaroida — estellä; tarttua kiinui.
Halea — kalman karvainen, kaamea.
Haljakka — kallis vaippa.
Haltiokas — hurmehtiva, innostunut.
Halvot — halot.
Hankkilus — olalta riippuvan miekan kannatusremelit.
Hapenisto — hiukset, tukka.
Haperuus — heikkous, hataruus.
Harkita — ajatella, miettiä, arvella.
Harso — läpikuultava, harvaraitainen vaate.
Haura — merenruoho.
Hautaiset — hautajaiset.
Helosa — kirkas, hohtava.
Helvistyä — kuivettua, näivettyä, pelehtyä.
Hermelikaappu — näädännahkainen levätti l. viitta.
Hetahasti — sydämellisesti.
Hiiata — pettää.
Hiipua — sammua, hiiltyä, peittyä tuhkalla.
Hiivata — vetää, laahata (merimiesten käyttämä sana).
Hilpeä — ilonen.
Hiltijä — hillitsijä.
Himaroita — halaita, haluta.
Himeäst' — sumeasti, himmeästi.
Hivuvuosi — ruttovuosi.
Hoipata — suurin askelin pötkiä.
Hoiva — lepo, rauha.
Holvaella — pilaella, ilkastella, laskea leikkiä.
Horista — lörpöttää, höpistä.
Horho — lehto, metsistö.
Houkka — hupakko.
Houkkio — mieletön, hupsu.
Huiskua — häilyä.
Huiskuttaa — häilyttää.
Huotra — miekantuppi.
Hupa — katoava; vähän; tyhjä.
Hurme — veri.
Huuru — höyry, kaasu.
Huuruta — höyrytä.
Hyinen — jäinen.
Hykertyä alas — painua alas.
Hyöky — rantaan murtuva aalto.
Häikäistä — sokaista.
Häimertyä — hämmästyä, ällistyä, oukkamustua.
Hälvetä — haihtua, vaaleta.
Härnäellä — kiusaella, suututtaa.
Hätöttää — vainota, ahdistaa.
Häätää — estää, ajaa pois.
Höytyvä — haituva, hieno karva, liemen.
Iha — sulo; ihanne.
Ihanelma — ihanne.
Ihapöytä — kaunis pöytä.
Ihavirta — soma virta.
Ihta — halu, kiivaus.
Ijäkkyys — vanhuus.
Ikipitkä — ikuinen.
Iloviesti — ilosanoma.
Ime — ihme.
Inehmo — ihminen.
Irjua — irvistää; karjua.
Jatustaa — vaivalla kaluta, syödä.
Joikua — huutaa joutsenen tavoin.
Jurma — syvänkö, kuilu.
Jurmu — äkkijyrkkä, syvänkö.
Juro — tyly.
Juumikko — syvänkö, äkkisyvä.
Jymytä — kumista, jylistä.
Jänkkä — synkkä l. rakehinen pilvi.
Jännätä — jännittää.
Jänttärä — tukeva.
Jäystellä — pureksia, kaluta.
Jäytää — kuluttaa, kalvaa.
Jäähtää — jäähdyttää.
Jääjänkkä — jäinen l. rakehinen pilvi.
Jääksiä — vihkiä, luvata haltioille.
Kaaso — morsiamen vaatehtija, morsiuspiika.
Kaatra — lammaslauma, lauma.
Kahilainen — kaislainen.
Kaiho — kateellinen.
Kaihtua — haihtua (pilvistä puhuen).
Kaikota — paeta.
Kaikottaa — huutaen eläviä karkottaa (metsästäessä).
Kaimoella — muistella, juohtaa mieleen vanhoja seikkoja.
Kaiskera — tukala.
Kalki — onneton.
Kalkkalo (Aen. VIII, 697) — eräs kastanjettejen laatuinen
egyptiläinen soittokone, jota käytettiin Isiksen
palveluksessa sekä tanssiin ja leikkiin kehotettaessa.
Kallioriutat — kalliosärkät.
Kalliovinkelo — kalliohalkeema, kallioluola.
Kalpa — miekka.
Kalve — siimes, varjo.
Kalvehikas — siimeksikäs.
Kamaltua — kauhistua.
Kapsahtaa — nousta äkkiä, keikahtaa.
Karahka — tanko, seiväs.
Karehtia — liikkua.
Karike — jäännös.
Karjaspää — lakkapää, pauhaava aalto.
Karju — metsäsika, villisika.
Karkella — tanssia.
Karrauttaa — karahuttaa, ajaa täyttä laukkaa.
Karski — reipas.
Karskisti — uljaasti.
Karu — ynseä, kova, synkkä.
Karumaa — kivikkomaa.
Katala; katalainen — onneton.
Kauttaaltaan — läpikotasin, peräti, kokonaan.
Keijua — keinua, häilyä.
Keikkua — hyppiä.
Keksi — venheen haka, puoshaka, koukkukärkinen tanko.
Kenokaula — pystykaula.
Kensti — pöyhkeilevä, koreileva, dandy.
Kerittää — kirvottaa, irrottaa.
Kerso — äpärä, lehtolapsi.
Kiemurteleita — mutkailla, käpertäitä.
Kieriä — palloella (savusta puhuen).
Kihopaasi — kallio, jonka ympärillä vesi pauhaa.
Kiintää — kiinnittää.
Kiipperä — kaareva, käyrä.
Kiiriä — vyöryä, pyörteleitä.
Kilpistyä — kipertyä.
Kimaltaa — kiiltää, läikkyä, välkkyä.
Kimmeltää — kiiltää, loistaa.
Kimpale — möhkä, suuri pala.
Kirjota — koristaa (kirjavaksi).
Kirvota, Kirvottua — irrottua, pudota.
Kiviharkko — kivenlohkare.
Kiviriutta — särkkä, kariniemi.
Kivottaa — kehottaa, kiihottaa.
Koikkia — suurin askelin hoipata, pötkiä.
Koito — parka, onneton.
Koitto — itä (Aen. IX, 111).
Koitua — sattua, kääntyä.
Koljeet — käädyt, kaulaketjut.
Komero — ukura, luola, onelma.
Kommelus — pula.
Kontu — maatila.
Korskaella — kuorsata.
Korskeilla — kopeilla.
Kothurnot — korkeat saappaat, joita metsästäessä sekä
murhenäytelmiä esiteltäessä käytettiin.
Kotonen — kotimainen.
Kouko — hirviö, peto.
Kuihkata — vihjaista, kuiskata.
Kurkottaa — ojentaa.
Kurpponen — karvakenkä.
Kutisko — pensaikko.
Kuuro — myrskyinen rankkasade.
Kuvatus — haamu, tenttu, kuvahinen.
Kuvotus — vatsanväänne l. katkominen, ellotus.
Kylträtä — tehdä kunniaa, asetta olkapään luo nostaa.
Kymi — virta, kemi.
Kypene — kipinä, säen.
Kyyneltää — vuodattaa kyyneleitä.
Kyyntyä — tuhkaan peittyä (tulesta puhuen).
Käetä — aikoa, ruveta.
Kärtsä — kiivas.
Kätyri — apulainen.
Köpelö — saamaton, hidas, kömpelö.
Laapuri — hellebardi, kirveellä varustettu keihäs.
Laatia — tehdä, laittaa.
Laiminki — peilityyni, läikkyvä vedenpinta.
Lakko — välirauha, aselepo.
Lamauntua — hervottua.
Lantua — taipua, nöyrtyä.
Laukata — juosta neliä.
Leijua — liihottaa, häilyen liikkua.
Leikit, Leikkeet — kalut, kapineet.
Lekkeri — ankkuri, viinilasku.
Leppä — veri.
Lepänkiima — verenhimo.
Leuto — lieviä, vieno (Aen. VI, 715, oikeitt. — kivun poistava).
Levätti — viitta, vaippa.
Lieattu — sidottu (kammitsalla).
Liekkiö — veijari.
Liementää — liemenparralla varustaa.
Lieminka — ohkanen pilven haihtuva.
Lohtu — lohdutus.
Loimo — roihu, ilmivalkea.
Lonka — pilventönkkä.
Lumikieppi — lumivyöry, laviini.
Luoma — sallima, luote, kohtalo, onni.
Lutsu — emäsika.
Lyykistää — painaa alas.
Lyylimälaakso — uhrauslaakso.
Lyyliä — uhrata.
Lähetti — lähettiläs.
Läikkä — meren päilyvä, peilityyni pinta.
Maininki — läikkyvät aallot merellä kotvan aikaa jo tuulen laattua.
Manaus — manuutus, paittaus, muistutus, käsky.
Mantu — maa.
Mantuhinen — mainen, maahinen.
Meuruella — mellastaa.
Miehuinen, Miehyt — nuorimies, nuorukainen.
Miel'tehtonen — mielusa.
Moinen — semmoinen.
Moukari — suuri vasara, palja.
Muihe, Muju — myrkky.
Mulkoa — väännellä l. käännellä oudosti silmiä.
Murehellinen — murheellinen.
Murskata — musertaa.
Mustanpuuhava — mustanko.
Myrysmies — loitsija, poppamies; ennustaja.
Myöhänkö — myöhänläntä.
Mörä — örinä.
Möyrytä — örätä, öristä, murista.
Naava — puunsammal.
Nirkko — oas, teränhaka.
Näljästää — tehdä limaskaiseksi.
Närä — viha, pahansuonti.